Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Oli kerran leipuri, joka aikoi leipoa makean vehnäpullan, mutta siitä tulikin pannukakku. Ja se leipuri pantiin vankilaan, koska oli tehnyt majesteettirikoksen – oli aikonut kuninkaallaan syöttää pannukakun vehnäpullana. Leipuri tenäsi, ettei se ole pannukakku, mutta kuninkaan neuvosto, kutsuttuna maistamaan sitä tekelettä, tuomitsi: pannukakku!
Leipuri hirtettiin, vaikka hän väitti olevansa viaton – syy oli muka hiivassa ja jauhoissa. Neuvosto tutki hiivan ja jauhot, ja katso: ne olivat syyttömät; leipuri vain oli syyllinen – oli kuherrellut kuninkaan piikain kanssa ja unohtanut uuninpeltin auki, ja niin lätistyi vehnäpulla pannukakuksi. Leipuri pyysi armoa, mutta sitä ei annettu; sen sijaan hänen täytyi itse syödä se pannukakku, ennen kuin nuora solmittiin hänen kaulaansa. Ja leipurin täytyi hengessään todistaa, että tekeleessä oli paljon toivomisen varaa.
Klikkaa kuvia isommiksi!
Tämä luokkakuva vuodelta 1937 on yksi vanhimmista, joiden henkilöitä on pystytty tunnistamaan verrattain kattavasti. Alla tunnistukset jotka on tehnyt Kaarlo Keränen (Uusikeränen no 23). Tunnistamista auttavan hahmokuvan on tehnyt tyttärenpoika Janne Seppänen – kiitokset!
Klikkaa kuvaa isommaksi – tunnistatko henkilöitä joiden kohdalla on kysymysmerkki? Muutamien etunimet puuttuvat myös – eli Saarelan ja Kaikkosen lapsilta?
Holapan Korpi -nimisen torpan elämää on muistellut jälkipolville aikoinaan Annikki Tuomela o.s. Keränen.
Kotini Korpi oli pienviljelystila. Torpparilain mukaan ennen vanhaan piti torpparin tehdä taksvärkkejä talolle, jonka mailla torppa oli. Meidän isoisämme oli sitoutunut tämän lain mukaan tekemään Holapan tilalle vaadittavat päivätyöt.
Sitten isoisä kuoli vuonna 1917. Tuleva isämme jäi äitinsä kanssa hoitamaan kotia, kunnes meni avioliittoon äitimme kanssa vuonna 1918.
Tässä vaiheessa torpparilaki kumottiin ja torpat julistettiin itsenäisiksi. Tämä laki oli vapauttava monelle ja suuri muutos Suomen lainsäädännössä.
Julia Niskanen (o.s. Huovinen, s. 1914), Hilma ja Aappo Huovisen tytär, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helialla no 41. Muistelmat keräsi 1980-luvun lopulla tytär Ritva Marttila (o.s. Niskanen).
Oulujoessa oli ihana hiekkaranta Helian kohdalla. Tytöt kävivät yhdessä uimassa. Siellä pestiin myös kesäisin pyykit. Rantaan vietiin suuri rautapata, tuli alle ja pyykit kiehumaan. Aurinkoisina päivinä pyykit kuivatettiinkin pensaiden oksilla rannassa.
Pyykkipäivän jälkeen oli mankelipäivä. Mankeli oli pitkä pöytä, jonka päällä pyöritettiin tukkeja, joiden ympärille oli puhtaat lakanat kiedottu. Tukit pyörivät kivipainon alla ja molemmissa päissä oli ihminen pukkaamassa tai työntämässä. Manklauspäivä oli kova, mutta tärkeä päivä Waanalle.
