Käykääpä lukemassa, uudet ja vanhatkin sivuston lukijat – ohje löytyy täältä – klikkaa linkkiä. Ohje -sivun löydät myös menupalkista.
-
Laitasaaren esineistöä – kolmijalkapata
Kolmijalkapata
Lahjoittanut Muhoksen kotiseutumuseolle Väinö Huovinen (Laitasaari, Huovinen).
Pyöreä jalallinen pata, jossa kädensija. Jalan kork. 10,5 cm – padan kork. 12 cm – halk. 21 cm – kädensija 11 cm.
Vanhoissa perukirjoissa ruokapata oli usein arvokkain talousesine.
Katso Huovisen talon sivulta uusi ilmakuva talon pihapiiristä. Kiitos Riitta!
-
Itämeri
Meri! Olit harmaa kuin äiti
hartaana huolehtivainen.
Totinen kuin usein äiti.
Väsähtänyt samoin kuin hän.
Ja tyyni olit, tyvenhellä.
Sellainen olit tänään. Itämeri.Jo huomenissa vekottelet
sinisiinnoissa, nauruisin suin,
hymysilmin kuin tanssiva tyttö
suvikuun iloilloissa nähty.Taas puohumaan yllyit.
Hartiakkaat humulaineesi huohottain
päin puskea voi mitä vain
villinä roiskuttain
riemuisna, voimistaan kerskuin.
Meren kiihtäjät, tuulien poikaset kirmaa.
Elän! Riemuitsen, uppoan Itämeren hurmaan.…Iltaruskosi kultia tuijotin taas.
Syvän rakkauden täyttymys kai…
Tosi onneen – niin mieleeni sai –
voisi ruskoas vertailla saattaa.Itämeri sininen.
Rantaan liekkuu aaltonen.
Pois savuaa laiva.
Jää rannalle raakun kuori.
Sen rinnalle minä.
Minun luokseni liekkuu kaipaus –
Itämeren ääni sen toi
maininki kantoi –
merentakaisen syntymämaan
hiljaisen, myöhäisen kutsun,
lauluista ihanimman.– Salli Lund
-
Sairautta, köyhyyttä ja sotaa
Julia Niskanen (o.s. Huovinen, s. 1914), Hilma ja Aappo Huovisen tytär, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helialla no 41. Muistelmat keräsi 1980-luvun lopulla tytär Ritva Marttila (o.s. Niskanen).
Kun pelätty tulirokko iski Juliaan, hän makasi kamarissa korkeassa kuumeessa. Otsakin ajettui ja pullistui. Waana haetutti sairaanhoitaja Hilja Hartikan katsomaan. Julia yritti teeskennellä tervettä ja rupesi muka keittiössä pöytää pesemään, ettei huomattaisi otsaa. Ouluun piti kuitenkin lähteä. Siellä tohtori Nevanlinna otti mätää pois otsaluun ja nahkan välistä. Julia joutui olemaan sairaalassa jonkun aikaa, mutta parani.
Kerjäläisiä ja Helian maan mökkiläisiä oli paljon 1900-luvun alussa. Ennen joulua mökkiläiset ja kerjäläiset tulivat pyytämään jouluapua talosta. Waana antoi sanomalehteen käärittynä leipää, voita ja kalaa. Menivät sitten seuraavaan taloon. Kerjäläisiä kävi usein.
-
Tanssi- ja hupipaikat Laitasaaressa
Tiedossani on ainakin Laitasaaren Tupa, Junniojan lava, Laitasaaren Työväenyhdistyksen talo, Laitasaaren Seurojentalo ja mielestäni vanhin paikka Ilo-ojan silta.
Silta sijaitsi Laukka-Ylikiiminki tiellä ennen Laitakangasta. Silta oli aikaisemmin rakennettu puusta ja se sai nimensä kun siellä pidettiin tansseja, kun niiden järjestäminen oli kielletty muualla. Sota-aikana tanssit oli kiellettyjä.
Muunlaisia tansseja pidettiin salaa riihissä ja aitoissa ja niitä kutsuttiin nurkkatansseiksi. Luulisin että pitkämatkaisin tanssireissu oli Sanginjoen Pirttijärven nuorilla. He kävivät Sarviselässä soita ja kankaita pitkin huvittelemassa. Siellä asusti kaikille tuttu Sarvi-Kalle. Hän oli itseoppinut hanurinsoiton taituri. Matkan pituuden jokainen voisi mitata ”mutkitellen” kartalta.
– asiasta keskustelua toivoen Kalevi Leskelä, joissakin kemuissa mukana ollut
