Tupaan tuttavaan on hyvä työntäytyä:
myrskysäässä paarustaja poukkaa
oven kädensijaan kiinni käyden,
siitä kepeästi kyljen kyyheltäen
sisuspuolen lämpöön lupaavaiseen.
Isäntä jo tervetuliaistaan
äänin hykertävin toivottelee,
käden luottavaisen ojentaen.
Vastaan nuori vaimo ketterästi kieppaa,
katsoo säteilevin hymysilmin,
saattaa saapuneita pöydän päähän.
Honkapinta hohtaa hopeoissa,
lavitsat kuin vyö on ympärillään.
Ihmisystävyyttä yllin kyllin.
Tuvan täydeltä taas työntäydyimme
kontillisen onnenhönkää toimme,
lemmenlaulut löimme peräpenkkiin.
Olkoon lykky aina teille myötä,
niin kuin tämä mennyt vuosikymmen
taival taittukoon myös tuonnimmainen
hyvää toivoen ja tehden työtä!
Yrittäkää aina yksintuumin
samaan hehkuvaiseen hiileen puhaltaen.
Tulentiuku helkkyy hellan alla
kiehauttain kahvin mieliviljaa,
joka aatosta kuin meren meurukaista
nostaa aidon vaahtoharjan lailla.
Puhekuohun pauhinaksi puskee.
Jääköön tinajoiku kurkihirren alle,
honkapöydän hopeaiseen hohtoon
hymyilemään ihmisystävyyttä.
Rakkaudelle hyvää, hyvää matkaa!
– Salli Lund, 1964
Hyvää Uutta Vuotta 2014 kaikille lukijoillemme!
