Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Helsingin Sanomat 15.1.2000:
Uskomaton, mutta tosi jännityskertomus päättyi perjantaina Helsingin yliopiston kirjastossa, kun Topeliuksen suku ja Topelius-seura luovuttivat 1700-luvulta peräisin olevan aapisen arvoiseensa ympäristöön.
Pieni, kulunut kirjanen on seikkaillut vuonna 1706 syntyneen Kristoffer Topeliuksen, satusetä Zachris Topeliuksen isoisän isän mukana. Seikkailusta syntyi kaikkien tuntema tarina Koivu ja tähti.
Vuonna 1891 Joulukuun 31. p. päätti Muhoksen kunta yksimielisesti pitämässään varsinaisessa kuntakokouksessa, että niissä kievareissa, mitkä mainittuun kuntaan kuuluvat, oluen myönti peräti kielletään, ettei minkään nimistä olutta saa matkustavaisille rahan edestä antaa.
Tänä kesänä (2014) tulee kuluneeksi 70 vuotta karjalaisten lopullisesta lähdöstä Karjalasta. Evakkotaival merkitsi lähes 430 000 ihmiselle uuden elämän rakentamista uuteen ympäristöön. Heitä asutettiin paljon myös Pohjanmaalle. Muhokselle heitä tuli erityisesti Salmista.
Lue kaikki historiasivuston evakkotarinat tämän linkin kautta ja karjalaisiin liittyvät tämän linkin kautta.
Ottaisimme sivustolle erittäin mielellämme myös lisää vastaavia tarinoita ja muisteluja – vuosia on kulunut jo niin monta, ettei aikalaisia ole kohta enää kertomassa…
Lue myös Yle:n artikkeli aiheesta.
Klikkaa kuvia isommiksi niin näet kuvatekstit – kuvissa muutamia tunnistamattomia ihmisiä.
Kiirut on aika nyt että eipä tahdo joutaa kynään kajota. Koska eivät ne, joilla olisi paremmin aikaa ja ovat kynään kykeneväisempia, näytä huolivan lukijain tiedon halujen tyydyttämisestä paikkakunnallamme, olen päättänyt joskus ottaa kynän kankiaan käteeni ja töhertää muutamia riviä O. I. lehden arvoisille palstoille.
Heikolta tuntuu elämä: jalat ovat tönkkönä, selkää vihloo ja korvissa soi 25:n epävireisen puhelinlangan sinfonia, varpaitten päällisnahka on riekaleina sekä kantapäissä on pahoja lyöttymiä, mustelmille iskettyjen kylkinahkojen alla voi olla poikki muutamia kylkiluita, mutta saattavat ne silti olla suurin piirtein ehyetkin – tuntuu vain siltä kuin olisivat poikki, mikä ei olisi ihme ollenkaan, kun on seisonut korttijonossa yhden pitkän rupeaman. Ei, ei tässä ole liioittelua vähääkään, paremminkin tämä on hyvin lievästi sanottu.