Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Lahjoittanut Muhoksen kotiseutumuseolle Kustaa Ojala, Sieppo no 20.
Poikittaisjalaksinen kätkyt, vihreäksi maalattu. Jalaksien alapinnat päällystetty pellillä. Päädyissä ja reunoissa hillityt muotoleikkaukset.
Puuta ja metallia.
105 cm x 47 cm x 54 cm
Ne kaksi ovat nykyisin hienoja mööpeleitä – ne eivät seisahdakaan joka pysäkillä eikä pienillä asemilla. Niillä on kova kiire eivätkä ne tunne pieniä pennejä; joo, markka-automaatit ovat erikseen, ja isot pelurit käyttävät vain kuvaseteleitä.
Tätä meidän jokilinjaakin hyrräsivät ennen Vuoritsalon Hanneksen hienot ja mukavat bussit, ja tilaa oli yllin-kyllin – sai vaikka naapuriin pyörähtää korvikkeelle (anteeksi: kahville). Ne olivat paikallisjunia, kansa piti niistä ja ne kansasta.
Tyllinojan tilan historiatiedon keruun yhteydessä tuli esille tila nimeltä Mäntylä. Jo aiemmin keskustelimme talosta Anna Heikinheimon kanssa ja kun Tyllin omistaja Kaarlo Mertaniemikin tiesi siitä paljon, oli tehtävä verrattain helppo.
Ja mielenkiintoinen! Tämän talon historiaan liittyy kaikkien tuntema Timo T. A. Mikkonen. Miten – lue siitä tämän linkin kautta.
Valokuvista kiitos Mäntylän nykyisille omistajille!
Monolan historiaa koottiin jälleen useamman henkilön yhteistyönä. Olen monesti veneillyt talon ohi – hiihtänytkin – ja miettinyt, mikähän tämä on. Vanha ilmiselvästi!
Kesällä taas ajettiin veneellä joella ja kas kummaa, parin päivän päästä Ylä-Monolan omistaja tulikin aivan yllättäen tapaamaan minua. Hänellä oli paljon valmista aineistoa tilasta ja sen historiasta. Siitä oli hyvä aloittaa ja pikkuhiljaa tietoa ja vanhoja kuvia löytyi sieltä täältä.
Niistä koottiin tämä tarina – lue lisää Monolan historiasta täältä.
Kiitokset Thor Andersen, Ritva ja Erik Hägglund sekä Anna Heikinheimo!
Väliin päilyy aatossilta
kirkkaana kuin järven pinta,
asiaa ois mielin määrin
sen kun tuosta kokoon käärit
runonviehkuroille taitat
uutisrieskan, tuumit, laitat –
taikka paksun limpun paistat.
Sanaa on niin monenlaista
lämmintäkin, malttavaista.
Sana on kuin raitin väki
yhden hyväks kaikki näki
käypäseksi kaikin puolin
rehellinen sana, suorin.
Toinen sana – torninnaakka –
kirkuu – kuuluu kuuhun saakka.
Tai on yksiöistä jäätä
haperoa toinen puoli.
Eihän tuosta kukaan huoli.
Mutta joskus elontiellä
työt kun luontuu, sanat meillä
toisinaan tien viertä kaahaa
taikka jälkeenjääden laahaa.
Työllä maailma on luotu.
Hyvät kädet kelle suotu
töissään elävä on aina
unholaan ei aika paina.
Siitä sanaa pitäis saada
kuluneita syrjään laasta.
Minä lupaan: työni tupaan
raahaan sanataakan vakaan
jätän jälkeen turhat paukut –
seulon siemensanain jyvät
niistä kasvaa touot hyvät.
Ystävyyden otin mukaan
ei kai väitä vastaan kukaan.
Sille kasvupaikan laitan
ohikulkeville taitan.
– Salli Lund, 1951
P.S. Tunnistatko kuvan ihmisiä? Näkyykö taustalla Oulujoki? Klikkaa kuvaa isommaksi.