Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Muhoksen ensimmäinen nimismies

    Ylioppilas Upsalassa 13.2.1768 Bartholomæus Levander Österbotni (aka Perttu Aaponpoika Lievonen, s. 18.12.1748). Ylioppilas Turussa 1771. Pohjalaisen osakunnan jäsen 8.11.1771. Opiskeli maisteri Johan Garvoliuksen ohjauksessa. Muhoksen nimismies 1776–85. Pitäjänkirjuri ja suorituskomissaari. 1

    Asui Viinikassa no 8 samaan aikaan majuri Löthmanin kanssa – rippikirjamerkinnät vuoteen 1808 eli muutto Hämälään no 4 on tapahtunut vuosien 1808-10 välillä. Viinikan tilalla isännöi Antti Antinpoika Huovinen eli Viinikka vuoteen 1788 asti ja tila jää ilmeisesti ilman asukkaita vuosiksi 1794-1801 koska Viinikan rippikirjasivu on tyhjä. Vuodesta 1802 alkavat merkinnät nimismies Levanderin tulosta.

    (lisää…)

  • Hämälä no 4 historia

    Vuonna 1548 oli Laitasaaressa 21 tilaa, sen kertovat tuon ajan nokkaveroluettelot ja tilikirjat. Yhtä niistä asutti Heikki Hämäläinen. Historiakirjoihin tämä talollinen pääsi jo vuonna 1546, jolloin hän istui lautamiehenä Limingan kesäkäräjillä. 1

    Vanhan tilan alkuvaiheet on selvittänyt Raimo Ranta. Nygrenin Ritva on selvitellyt käräjäkirjoja, jotka antavat lisätietoa tilan omistajista. Muut tietoja antaneet ja historiikin selvitystä edesauttaneet on lueteltu sivun lopussa, monet kiitokset teille!

    Hämälästä no 4 lohkaistiin vuonna 1906 Rajala -niminen tila. Tämä paremmin Koivulana tunnettu talo rakennettiin Tyrnävän kirkkoherra Castrénin perikunnalle. Koivulaa remontoidaan parhaillaan uusien omistajien toimesta, olisipa mielenkiintoista tietää miten urakka on edennyt!

    P.S. Hämälästä ei ole ikävä kyllä valokuvia, koska rakennus on palanut.

  • Mummon luona Monolassa – osa 9

    Helvi-täti

    Äiti oli saanut paikan Mikkelin lääninarkistonhoitajana, ja siellä aloitimme oppikoulun syksyllä 1934. Sitä ennen, jo keväällä oli suoritettava pääsytutkinto Oulun Suomalaisessa Tyttökoulussa. Helvi-täti oli luvannut, että jos selviämme siitä, saamme pyytää häneltä mitä haluamme. En muista mitä Rea toivoi, minä pyysin puolta kiloa sekahedelmiä. Kun Rea pääsi oppikouluun parhaalla mahdollisella pistemäärällä ja minä toisena, näyttöä oli, ja Helvi-tädille oli tullut lupauksen lunastamisen aika. Mutta taas tapasi tarkkuus; hän yksinkertaisesti söi sanansa.

    (lisää…)

  • Evakkoja Kalilassa

    Talvisodan aikana Kalilassa oli sotaa paossa Kinnusen perhe Suomussalmelta. Välirauhan aikana he palasivat takaisin kotiin. Myöhemmin tuli tieto, että partisaanit olivat surmanneet lähes koko perheen – 26.6.1943 sattuneesta traagisesta tapauksesta voi lukea lisää täältä (klikkaa linkkiä).

    Karjalan evakkoja oli Karvisen perhe, johon kului Hilja-äidin lisäksi mummo ja lapset Yrjö, Lea ja Leena. Leena lähti sotalapseksi Ruotsiin ja jäi sinne pysyvästi. Kontakti perheeseen säilyi sodan jälkeenkin ja vierailuja tehtiin.

    (lisää…)

  • Eräs merkillinen tositapaus Oulujoella v. 1894

    Vaikkakin tämän vaatimattoman kertomuksen yleissävy onkin hiukan surullinen, niin voi sen kuka tahansa lukea keveällä mielellä, sillä se päättyy jotakuinkin onnellisesti. Kertomus on oikeastaan omistettu etupäässä n.k. ”sunnuntaimetsästäjille”, joiden kunniaa ja itsetuntoa se kylläkin voi jossain määrin loukata, mutta toiselta puolen, sillä on myös lievästi moraalinenkin sivutarkoitus.

    (lisää…)