Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Rakennukset olivat hirsirakennuksia eivätkä kaikistellen aina kovin lämpimänpitäviä. Lämmitettiin uuneilla, jokaisessa huoneessa oli omansa. Lämmitykseen meni puuta ja aikaa useampi tunti päivässä. Asuntojen ikkunat olivat kaksinkertaisia ja niiden alaosat jäätyivät kovilla pakkasilla. Ilmojen lauhtuessa jäät sulivat ja ikkunoista valui vesi puuruuhiin, jotka oli laitettu ikkunanpokien alle.
Tuomiokirjakortistossa on 12 kpl kihlauksen purkamisjuttuja 1600-luvulta koko Pohjois-Pohjanmaalta.
Käräjät 17.-19.2.1679
Koska Anna Paavontytär Parviainen ei ollut täyttänyt lupaustaan arvoisan tuomiokapitulin päätöksen 11.12.1678 mukaisesti eikä myöskään nyt suostu avioliittoon Aappo Martinpoika Karhun kanssa, niin mainitun tuomiokapitulin päätöksen mukaan Anna saa sakkoa 18 taaleria kuparirahaa ja palauttaa kihlajaislahjat, kaksi karoliinia, yhden hopeasormuksen ja yhden kyynärän palttinaa ja maksaa Aapolle hänelle tässä asiassa aiheutuneet kulut ja kihlajaislahjat kaksinkertaisena 15 taaleria 16 äyriä kuparirahaa pysyen myös naimattomana siihen asti, kun Aappo menee naimisiin ja vielä hakee arvoisalta tuomiokapitulilta lupaa siihen, mistä kaikesta Annaa kirkkoherran pyynnöstä muistutetaan. 1
Jäikö Anna kaitsemaan jostakin syystä nuorempia sisaruksiaan vai loppuiko rakkaus? Melko kalliiksi tuli kihlauksen purku! Anna oli Parviaisesta no 2 ja kihlattu Aappo ilmeisesti Muhoskylän Karhusta. 2 3
Koulutyö on vain harvassa tapauksessa hauskaa. Useimmassa tapauksessa se on ikävää. Vaikka kaiken oppimisen pitäisi tapahtua lasten sielun voimien tasossa, se useinmiten kulkee sen yläpuolella, ja niin luontainen tiedonhalu saa liiaksi vaikeasti sulavaa purtavaa. Pienet ihmissielut koettavat tarttua jokaiseen oljenkorteen, mutta vain harvat korret kestävät. Niin useimmat jäävät toimettomaan tylsyyteen tai sitten ”ohjelman ulkopuolelle” omiin mielikuvitusmaailmoihinsa. Onko sitten ihme, jos koulussaolo on ”mätää”.
Köyry männyn oksa
lumen siiven alla,
yllä sinitaivas
maalla valkealla.
Hiljaisuuden hymni
ympärillä on.
Soiva uuden vuoden
kuva sanaton
sitoo toivoon koko
ihmiskunnan kanssa,
että sukupolvet eläis
aikojansa
uutta rauhan vuotta
vaiheittain,
vihan okaat
juurineen pois kitkis
eikä ihmisveli
toisen tähden itkis.
Hyväntahdon mieli
jokapäivän työssä.
Luonnonrauhan hymni
uudenvuoden yössä.
– Salli Lund, 1969
P.S. Runo on julkaistu myös nimellä Kinos Oksalla. Toni Edelmann on säveltänyt runon ja Harri Saksala sen laulaa. Löytäisikö joku maininnan tästä äänitteestä jostakin, tai peräti itse äänitteen?
Hyvää Uutta Vuotta!