Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Uudenvuoden yö

    Sotajoulu siellä jossain

    Köyry männyn oksa
    lumen siiven alla,
    yllä sinitaivas
    maalla valkealla.

    Hiljaisuuden hymni
    ympärillä on.
    Soiva uuden vuoden
    kuva sanaton
    sitoo toivoon koko
    ihmiskunnan kanssa,
    että sukupolvet eläis
    aikojansa
    uutta rauhan vuotta
    vaiheittain,
    vihan okaat
    juurineen pois kitkis
    eikä ihmisveli
    toisen tähden itkis.

    Hyväntahdon mieli
    jokapäivän työssä.
    Luonnonrauhan hymni
    uudenvuoden yössä.

    – Salli Lund, 1969

    P.S. Runo on julkaistu myös nimellä Kinos Oksalla. Toni Edelmann on säveltänyt runon ja Harri Saksala sen laulaa. Löytäisikö joku maininnan tästä äänitteestä jostakin, tai peräti itse äänitteen?

    Hyvää Uutta Vuotta!

  • Ketola no 27 historia

    Ketola 1925

    Ketola no 27 on aikoinaan jaettu Hämälästä no 4. Kun selvittelin näiden kahden talon historiaa, en aina ollut täysin perillä siitä kummasta talosta oli kysymys; saman nimisiä isäntiä ja välillä tultiin toisesta ja mentiin toiseen. Dokumentteja piti käydä uudelleen ja uudelleen läpi ja kysyä neuvoa viisaammilta.

    Kuten Hämälääkin, myös Ketolaa omisti 1860-luvulta lähtien Kopsan no 42 Keräset, ensin isä Simo ja sitten poika Juho ja pojanpoika Aappo. Tila on edelleen saman suvun omistuksessa.

    Keräset (suku alkuaan Pähti eli Pätsi Kempeleestä) olivat aikoinaan laitasaarelainen suurmaanomistajasuku neljine tiloineen. He omistivat siis Kopsan, Hämälän ja Ketolan – ja se neljäs tila oli Lumiainen no 64.

    Kiitän jälleen kaikkia jotka auttoivat tämän talon asujaimiston selvittämisessä!

  • Muhoksen ensimmäinen nimismies

    Piirros Viinikan talosta vuodelta 1850

    Ylioppilas Upsalassa 13.2.1768 Bartholomæus Levander Österbotni (aka Perttu Aaponpoika Lievonen, s. 18.12.1748). Ylioppilas Turussa 1771. Pohjalaisen osakunnan jäsen 8.11.1771. Opiskeli maisteri Johan Garvoliuksen ohjauksessa. Muhoksen nimismies 1776–85. Pitäjänkirjuri ja suorituskomissaari. 1

    Asui Viinikassa no 8 samaan aikaan majuri Löthmanin kanssa – rippikirjamerkinnät vuoteen 1808 eli muutto Hämälään no 4 on tapahtunut vuosien 1808-10 välillä. Viinikan tilalla isännöi Antti Antinpoika Huovinen eli Viinikka vuoteen 1788 asti ja tila jää ilmeisesti ilman asukkaita vuosiksi 1794-1801 koska Viinikan rippikirjasivu on tyhjä. Vuodesta 1802 alkavat merkinnät nimismies Levanderin tulosta.

    (lisää…)

  • Hämälä no 4 historia

    Hulda Rahko - Rahkolan emäntä

    Vuonna 1548 oli Laitasaaressa 21 tilaa, sen kertovat tuon ajan nokkaveroluettelot ja tilikirjat. Yhtä niistä asutti Heikki Hämäläinen. Historiakirjoihin tämä talollinen pääsi jo vuonna 1546, jolloin hän istui lautamiehenä Limingan kesäkäräjillä. 1

    Vanhan tilan alkuvaiheet on selvittänyt Raimo Ranta. Nygrenin Ritva on selvitellyt käräjäkirjoja, jotka antavat lisätietoa tilan omistajista. Muut tietoja antaneet ja historiikin selvitystä edesauttaneet on lueteltu sivun lopussa, monet kiitokset teille!

    Hämälästä no 4 lohkaistiin vuonna 1906 Rajala -niminen tila. Tämä paremmin Koivulana tunnettu talo rakennettiin Tyrnävän kirkkoherra Castrénin perikunnalle. Koivulaa remontoidaan parhaillaan uusien omistajien toimesta, olisipa mielenkiintoista tietää miten urakka on edennyt!

    P.S. Hämälästä ei ole ikävä kyllä valokuvia, koska rakennus on palanut.

  • Mummon luona Monolassa – osa 9

    Helvi-täti

    Heinäntekoa Monolassa

    Äiti oli saanut paikan Mikkelin lääninarkistonhoitajana, ja siellä aloitimme oppikoulun syksyllä 1934. Sitä ennen, jo keväällä oli suoritettava pääsytutkinto Oulun Suomalaisessa Tyttökoulussa. Helvi-täti oli luvannut, että jos selviämme siitä, saamme pyytää häneltä mitä haluamme. En muista mitä Rea toivoi, minä pyysin puolta kiloa sekahedelmiä. Kun Rea pääsi oppikouluun parhaalla mahdollisella pistemäärällä ja minä toisena, näyttöä oli, ja Helvi-tädille oli tullut lupauksen lunastamisen aika. Mutta taas tapasi tarkkuus; hän yksinkertaisesti söi sanansa.

    (lisää…)