Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Kirje Muhokselta (1895) – talventulo

    Oulun Ilmoituslehti 6.11.1895, s. 3

    Kesä kekriin, syksy alku jouluun, sitte vasta se talvi toljahtaa, sanoo vanha sananlasku.

    Maa on ollut valkoisen lumivaipan peitossa viime kuun loppupuolelta saakka, hieman on sitten sataa ripotellut lunta lisää, vaan ei ole vieläkään lunta rekikeliin asti, sillä sekä kesä- että talvi-ajopelejä näkee yhä käytettävän.

    Muhosjoki kirkon yläpuolella ja muutamat pienemmät purot ovat jään peitossa, niin että jalkamiehet pääsevät joen poikki ja pojat saavat luistimiaan käyttää. Oulujoki ei kuitenkaan vielä ole jäässä, vaikka veden vähyyden takia karit ja matalikot ovat kuivina saarekkeina.

    Lue myös artikkelit Joki jäätyi yössä, Pakkanen, Hevonen ja mies hengenvaarassa, Heikkoihin jäihin vajoamistapauksia, Helian rannassa ja Huovilan koululla.

  • Lemmentytön tarina

    Nämä muistelmat Oulujoen laivaliikenteestä 1800–1900-lukujen vaihteessa on kirjoittanut Maria Laukka (o.s. Mäkelä, 1883-1956) sairasvuoteellaan ennen kuolemaansa. Kuvassa nuorempi Lempi-laiva jossa Matti Mäkelä oli myös kipparina.

    ”Luettuani Kalevasta kirjoituksen ”Lempi ja Laine”, oli kuin vanha ystävä olisi minua pukannut kylkeen ja sanonut: ”Elä kuole vielä, kirjoita viimeisillä voimillasi meistä”.

    Näillä sanoilla aloittaa kirjeensä Muhoksen Jokirinteellä sairasvuoteellaan makaava talonemäntä Maria Laukka. Kirje sisältää muistelmia kirjoittajan nuoruusvuosilta, jolloin ensimmäiset höyrylaivat välittivät Oulujoen liikennettä. Vanhus on elänyt muistoissaan uudelleen kukkivan nuoruutensa iloiset päivät ja pannut itse paperille ajatukset ihmeen selkeään muotoon.

    ”Niinpä minä, lähes 70-vuotias, sairasvuoteellani liikuntakyvyttömänä, kolmen taudin vaivaama, sain yliluonnollisen voiman kirjoittaa ja tässä se nyt on:

    (lisää…)
  • Atso Koistila, keksijä

    Uusi ojajyrsin on kehitetty Muhoksella (Tervareitti 9.8.1968, lehtileikkeen löysi Pentti Lohela)

    Ei puutu Pohjois-Suomestakaan ideoita eikä varsinkaan Muhokselta. Laitasaaressa Viskaalinmäellä asuu mies, joka kätevyydellään ja ideoillaan on jo saanut tunnustusta.

    Tämä keksijä on Atso Koistila. Olimme seuraamassa Atson uusimman koneen koekäyttöä lähellä olevalla suopellolla.

    Oulun piirin suokuivausosaston metsänhoitaja Keijo Itävuo totesi tyytyväisenä että uusi kone on 3 kertaa tehokkaampi nykyisiin verrattuna.

    (lisää…)
  • Peso-Martti, Muhoksen poliisi

    Nuorena poikana tullessani pyörällä iltamista Laitasaaren Junniojan lavalta satuin saamaan sakon Liikkuvalta poliisilta. Sakon syy oli (minun hyvä tuurini) kun pyörän tarakalla istui nätti tyttö, joka väkeltyi uuden polkupyöräni kyytiin.

    Kun lähdin putkalle maksamaan sakkoa, joka oli 15 mk, niin Pesolan Martti (nimitetty toukokuussa 1934 poliisikonstaapeliksi Muhokselle), Laitasaaren miehiä Kekkolasta, alkoi kyselemään Laitasaaren kuulumisia. Aikansa siinä keskusteltiin niin Martti ruttasi sakkolapun roskiin ja sanoi että tämä sakko on maksettu. Lähdin hyvillä mielin pois, kiitin ja kumarsin.

    – muisteli Kalevi Leskelä 2024, melkein Martin kodin naapurista, lue myös Laitasaaren tanssi- ja hupipaikoista

  • Tuurin hillareissu

    Oli heinäkuun iltapäivä vuonna 1952. 10-vuotias Kalervo Lohela ja vanhempi veljensä 14-vuotias Leo menivät kotiinsa syömään. Oli monta tuntia läjätty heiniä latoihin radan takaa Katajasuolta sekä lähempää Hakkauksen alueelta. Äiti Ainolla olikin ruoka valmiina. Se nautittiin hyvällä ruokahalulla ja kahvit päälle. Olikin aika pienelle ruokalevolle. Olihan tarkoitus mennä illalla vielä hillaan. Nokoset otettiin ja käytiin vielä Oulujoen rannassa uimassa.

    Eväät repussa ja tietysti vesipullo ja kahvitermari, matka polkupyörilla Sanginjoen suuntaan alkoi. Kivimaan seutuville jätettin pyörät. Maastossa ensin katsottiin Itkusuon laiteet ja poimittiin hieman. Jatkettiin sitten kohti Matkajärven soita. Siellä tavatiin Nuutisen Frans. Marjoja oli hyvin kaikille. Ilta viileni ja yht’äkkiä nousi sumu. Poiminta jatkui. Fransia ei näkynyt. Huudeltiin, mutta mitään ei kuulunut. Ajateltiin että on mennyt jo kotia, olihan hän jo aikuinen mies. Kotiin mekin mentiin ja yöllä uni maistui hyvin.

    (lisää…)