Perheenisä ei yleensä odota joululahjoja. Hän pelkää sellaisia. Kylmin värein hän ajattelee, minkä iloisen (?) säväyksen hänen rakkaansa ovat tukipylväälleen keksineet – sekä vielä toisilleen. Enemmän kuin hillitysti hän suhtautuu ympäristönsä jouluiloon.
Miksikäkö niin?
Siksipä niin, että hyvin pian perheenisä saa pelottavan tukon laskuja, jotka nekin voivat joutua – juuri joululahjaksi. Niiden mukana on tavallisesti lasku hänenkin lahjastaan, jonka perhe on hänelle hankkinut kaikessa alttiudessaan. Joululahjan saajan ei sovi kuitenkaan olla tyytymätön. Se olisi kiittämätöntä. Täytyy vain olla iloinen, että on tullut oltua sikäli kiltti, että pukkisetä on muistanut…
