Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Karjalainen evakkoväki Muhoksella – osa 2

    Jatkosodan aika

    Jatkosota alkoi kesäkuun 25 p:nä vuonna 1941 Neuvostoliiton pommitettua useita maamme asutuskeskuksia.

    Talvisodan raskaan sanelurauhan takia Suomen kansan taskussa nyrkkiin puristettu käsi vetäistiin ulos. Varsikin Karjalan heimo oli katkera talvisodan epäoikeudenmukaisista rauhanehdoista. Suomi lähtikin sotaan revanssi mielessä. Voimasuhteet olivat nyt tyystin toisenlaiset kuin talvisodassa. Suomen 480 000:n sotilaan armeija edusti itärintamalla huomattavaa sotilaallista voimaa. Lisäksi takuumiehenä oli voimakas Saksan sotilasvaltio.

    (lisää…)

  • 800 julkaistua artikkelia

    Suutari Hämälä, Marjatta ja Jallu

    Sivustolla on julkaistu yhteensä 800 artikkelia

    Niitä voivat kaikki lukea vapaasti – kannattaa käyttää hakusanakenttää, teemapilveä sekä tarina-arkistoa. Ne löytyvät sivun oikeasta laidasta.

    Lämmin kiitos kaikille artikkeleja lähettäneille ja juttuvinkkejä antaneille!

  • Heikkoihin jäihin vajoamistapauksia Muhoksella

    Hukkuneen naaraamista Oulujoella

    Sunnuntaina iltapäivällä sattui Muhoksen Laitasaaressa jäihin vajoaminen, joka olisi vaatinut ihmishengen menetyksen ellei pikainen apu olisi saapunut aivan viime tingassa. Sanottuun aikaan oli joukko poikasia mennyt luistelemaan jokirannalle, näiden mukana oli seurannut jalkaisin myös maanviljelijä Kalle Huovisen 6-vuotias poika Väinö. Koska rantajäät tällä kohtaa jokea ovat verrattain leveät, vain keskiosan jokea virratessa vapaana, kulki mainittu poikanen liian etäälle heikolle jäälle, jolloin yhtäkkiä vajosi.

    (lisää…)

  • Karjalainen evakkoväki Muhoksella – osa 1

    Saatteeksi

    Muhokselle sijoitetun karjalaisen evakkoväen historiikki alkaa kerronnalla viime sodista, koska ne aiheuttivat siirtoväen lähdön evakkoon. Historiikkiin sisältyy tunteellisia ja humoristia kohtia, jotka elävöittävät kuivahkoa tekstiä. Toivottavasti ”minihistoriikki” antaa lukijalle valaisevia ja viihdyttäviä lukuhetkiä karjalaisista evakoista. Esitän lämpimät kiitokset Laitasaari-Seuralle, joka otti omaan historiikkiinsa mukaan karjalaisen evakkoväen tarinan. – Pertti Marttinen, ikuinen evakko

    Talvisodan aika

    Kesällä 1939 Euroopan taivaalle alkoi kasaantua synkkiä sodan pilviä. Saksa ja Neuvostoliitto solmivat Moskovassa elokuussa sopimuksen, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa Saksa sai vapaat kädet Puolan läntisen osan suhteen, ja Itä-Puola, Baltian maat sekä Suomi sovittiin kuuluvaksi N-liiton etupiiriin. Saksan hyökkäsi Puolaan syyskuun alussa valloittaen maan länsiosan. N-liitto valloitti puolestaan Puolan itäosan syyskuun loppupuolella, sekä miehitti Baltian maat Viron, Latvian ja Liettuan lokakuun aikana laukaustakaan ampumatta. Syksyn kuluessa N-liiton aluevaatimukset alkoivat myös Suomen suhteen. Suomi neuvotteli Moskovassa J. K. Paasikiven 1 johdolla kolme kertaa loka-marraskuun aikana. Tukea neuvotteluille antoivat Yhdysvallat ja pohjoismaat lähettiläidensä välityksellä. Tuesta ei ollut apua, sillä siihen aikaan vain divisioonat olivat neuvotteluvaltteja. Neuvottelujen päätteeksi ulkoministeri Molotov 2 tokaisikin Paasikivelle: ”Me siviilit emme näy voivan asialle enempää. Nyt on sotilaiden vuoro puhua.”

    (lisää…)

  • Aku pakinoi – Ähkysukon naimakuume (1921)

    …joka säästi hengen mutta vei housut.

    Ähkys-ukko oli jo vuosikaudet elellyt kunniallisena leskimiehenä eikä vaimoväki enää näyttänyt voivan järkyttää hänen vakiintunutta sielunrauhaansa eikä pysyttää verkoissaan ukon kypsynyttä sydäntä.

    Ähky-ukko emäntineen?

    Mutta yksinäisyys on kaiken pahan ja onnettomuuden alku. Nuorekkaan kauniina kukkiva kesä vielä kykeni ukkoa pitämään nuoruutensa värikkäissä mielikuvissa ja ensilemmen unohtumattomissa jälkihaaveissa, niin että ikäistensä naiskaunottarien kuoppaiset posket ja laimeasti tuikkivat silmät saivat hänen paremmin sävähtämään haudantakaista vakavuutta kuin että olisivat kyenneet synnyttämään veitikkamaista välkähdystä ukon sinisestä silmästä. Tuli syksy, synkkä ja kolkko. Ukolla oli ikävä, kylmä ja nälkä. Ei ollut ken olisi visertänyt ukon uneen illalla, valveille aamulla; kuka olisi huokunut lämmintä henkeä vilun viiltämiin hartioihin, ken kiehauttanut kahvin ukkokullallensa aamulla. Eipä ollut.

    (lisää…)