Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Miksi osa sivuista on suljettu?

    !!! KOPIOINTI KIELLETTY !!!

    Meiltä kysytään usein, miksi osa Laitasaaren historiasivustosta on suljettu, miksi kaikkea ei pääse lukemaan kuten joskus aiemmin.

    Sivusto avattiin vuonna 2012 eli yhdeksän vuotta sitten. Pari vuotta meni mukavasti, mutta alkuvuodesta 2015 ilmenivät ensimmäiset luvattomat kopioinnit. Kopioijille huomautettiin, mutta koska huomautukset eivät tehonneet, päätimme sulkea sivut kokonaan kaikilta ei-jäseniltä. Myöhemmin tehtiin muutos, jonka jälkeen tarinoita ja artikkeleja pääsee lukemaan kaikki, mutta historiikkeja vain yhdistyksen jäsenet.

    Talohistorioita on tutkinut usea eri henkilö ja heillä on tekijänoikeus omiin teksteihinsä ja tutkimuksiinsa. Valokuvat on luovutettu vain sivuston käyttöön ja kylähistoriakirjojen kuvitukseksi, ei kopioitaviksi.

    Laitasaari-Seura ry:n jäsenet ovat sitoutuneet sivuston sääntöihin ja näinollen pääsevät lukemaan myös talohistoriikit.

  • Karjalainen evakkoväki Muhoksella – osa 4

    Siirtoväen sopeutuminen Muhoksella

    Karjalaisten asettuessa uusille ja oudoille asuinsijoille tapahtui heidän elintavoissaan vuosikymmenten saatossa sopeutumista, mukautumista ja sulautumista paikalliseen väestöön. Karjalaiset nuoret sopeutuivat nopeammin kuin vanhemmat evakot. Avioliittoja solmittiinkin karjalaisten ja pohjalaisten nuorten kesken jo siirtoväen tulovuodesta lähtien. Leikillisesti onkin sanottu, että silloin alkoi syntyä uusi heimo, nimittäin karjapohjalaiset.

    Evakoiden sopeutuminen uusilla asuinseuduilla oli hyvin samansuuntaista. Niinpä kerronkin jatkossa miten siirtoväki sopeutui vuosien saatossa Muhokselle. Evakkoväen muuttaessa Muhokselle törmäsi kaksi hyvin erilaista heimokulttuuria toisiinsa. Keskinäistä sietämistä vaikeuttivat erilainen kieli, uskonto, kulttuuri sekä toisistaan poikkeavat tavat ja tottumukset.

    (lisää…)

  • Väärä no 5 historia

    Väärä eli Vannala

    Mitä vanhemmiksi talot käyvät, sitä haastavampia ovat selvitettävät historiikitkin. Väärän kantatalo on Huovinen, jonka Sari oli jo onneksi tutkinut aiemmin. Minulle jäi siis tehtäväksi selvittää asujaimisto 1690-1700 lähtien. Historiikin voivat jäsenet lukea tästä.

    Tämän tilan kohdalla lausun erikoiskiitokset valokuvien lähettäjille – niitä saatiin sekä Väärästä että myös siitä lohkotuista torpista ja mäkituvista. Kuvia on skannattuna enemmänkin talteen, mutta vain tärkeimmät on ladattu sivustolle, jotta talokohtaisen levytilan käyttö pysyisi kohtuullisena.

    Väärän tilaan liittyy tarina jonka Ritva Nygrén löysi Pohjois-Pohjanmaan tuomiokunnan renovoiduista tuomiokirjoista. Ritvan ilmiömäinen vanhojen käsialojen lukemistaito näkyy sivustollamme useassa paikassa ja tämän haluan nostaa vielä erityisesti esille. Suuri kiitos sinulle Ritva korvaamattomasta avusta Laitasaaren historian tutkimuksessa!

    Talvikäräjät 18.-23.2.1711, s. 345 – katso alkuperäinen dokumentti tästä linkistä

    Henrik Olsson Nykyri haluaa avioliittoon leski Anna Olofsdotterin kanssa, jos ei estettä, lesken mies Pehr Pehrsson Pelkonen kuollut, ja haluaa että tälle seudulle palanneita sotilaita kuullaan, ensiksikin varusmestari Pehr Larsson Väärää, joka todisti, että lesken mies taistelussa kenraali Leijonhufwudin (Adam Ludvig Lewenhaupt eli Leijonhufvud) armeijassa sekä yliluutnantti Meijerfäldtin (Carl Fredrik Meijerfelt) johtamana (conducte) 18 penikulmaa toisella puolella Mohilotzia (Mogiljov / Mahiljou) Ylä-Puolassa 1708 Mikkelinmessun päivänä (29.9.1708 Lesnajan taistelu) ammuttu ja kuollut kuten vänrikki Lindbohm samalla tavalla menehtynyt, oli tuntenut lesken miehen, ollut ystävä ja seisoneet toistensa kanssa samassa taistelussa linjassa, samoin sotilas Johan Matsson Keinänen tosin eri siivessä, varusmestari oli joutunut vangiksi, paennut Riikaan, jossa sotakollegion tutkimuksessä tämä lesken mies on kirjattu… Leski on vapaa menemään toiseen avioliittoon. 1 2 3 4

    P.S. Samassa taistelussa kaatui Nils Gabrielinpoika Gisselkors, luutnantti Turun läänin kaksikasjalkaväkirykmentissä. Hän oli oli Muhoksen kappalaisen Isak Kristerinpoika Gisselkorsin isoserkku.

  • Karjalainen evakkoväki Muhoksella – osa 3

    Toinen evakkoon lähtö

    Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua kesäkuun alkupuolella 1944 suomalaiset joukot aloittivat perääntymisen kiireellä myös Petroskoista.

    Käsnäselän väki koottiin kesäkuun lopussa evakuointia varten Käsnäsenjärven päähän, maantien varressa olevaan metsään. Karjanajajat lähtivät jo viikkoa aikaisemmin lehmäkarjan kanssa lähes kuukauden kestäneelle pitkälle taipaleelle. Ajajien joukko koostui nuorista neitosista ja pojista, sekä vanhoista naisista. Aika kului. Aurinko kiersi taivaan kupolin laelle alkaen laskeutua taivaanrantaan. Autoja ei vain kuulunut. Vihollishävittäjät pörräsivät ajoittain kylän yllä. Petroskoin suunnasta alkoi kuulua taistelun kumua, joka tuntui lähestyvän.

    (lisää…)

  • Lapsuuden matkakohteina Sanginjoki ja Amerikka

    Meimi ja Hlja Amerikassa

    Ähkylän no 37 entinen isäntä Martti Kesäniemi muistelee.

    Varhaisesta lapsuudestani on jäänyt mieleeni kaksi paikkaa, joihin voi matkustaa ja se ettei muita kohteita olekaan. Nämä olivat Amerikka ja Sanginjoki. Lukija voi naurahtaa mutta niin minusta silloin tuntui. Sanginjoella oli paljon sukulaisia – eno, kolme tätiä ja sen aikainen Palokankaan isäntä joka oli äitini sisaren poika. Matkat tehtiin yleensä talvisin hevosen ja reen kanssa; ensin muutama kilometri tuttua heinätietä Käärmelän talon pihalle josta alkoi taloton taival vanhaa talvitietä pitkin, noin kymmenen kilometriä. Oisavankankaalta muistan valtavan kokoisen kiven. Sitten olikin vain pari kilometriä ja tultiin Palokankaan mäelle. Minua jännitti että kääntääkö äiti 1 hevosen oikeaan, Pesolaan enon ja tädin luo, vaiko vasempaan mäkeä alas ja Honkalan tädin kotiin.

    (lisää…)