Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Kolmas ja viimeinen kirja on mennyt painoon. Teos sisältää tilat Kärnä no 1 – Tapio no 26, ulkometsätorpat ja ns. muut talot (646 s.)
Järjestämme julkaisutilaisuuden jahka kirjat ovat saapuneet Muhokselle. Lähiseudun tilaajat voivat noutaa omansa silloin. Kirjoja on rajallinen määrä, ennakkotilauksia on sisällä jo yli puolet painosmäärästä. Ole nopea jotta varmistat oman kappaleesi!
Tilauslomakkeen löydät täältä (klikkaa linkkiä)
Kieltolain päättymisestä 90 vuotta
Keitteli viinaa ja joutui poliisin kanssa tekemisiin
Toissapäivänä löysivät Muhoksen poliisiviranomaiset Muhoksen Laitasaarenkylästä Viskaalin talossa vuokralaisena asuvan miehen varastoista täydelliset viinankeittovälineet, jotka rikottiin. Toimitetussa kuulustelussa myönsi mies tuontuostakin keitelleensä viinaa ja pitäneensä siinä hommassa ohjeenaan ukko Noakkia, joka hänen tietojensa mukaan oli maailman ensimmäinen viinankeittäjä.
Samalla hän ilmoitti, että hän on jo 70 ja vaimonsa 76 vuoden vanha, joten heillä pitäisi, ainakin mitä viinankeittoon tulee, jo olla jonkinlaisia etuoikeuksia. Nämä selitykset eivät kuitenkaan mitään auttaneet vaan ukko ”stämmättiin” oikeuteen vastaamaan luvattomasta tehtailustaan.
Laitasaaren kylähistoriasivusto täyttää tänään kymmenen vuotta.
Projekti on ollut massiivinen. Se on vaatinut pitkää pinnaa sekä sataprosenttista sitoutumista. Vastaavanlaista, yhtä perusteellista kylähistoriasivustoa lähdelinkkeineen ei ole toteutettu missään muualla Suomessa – tuskin maailmallakaan.
Sivustolla on käyty sen olemassaolon aikana n. 1,4 miljoonaa kertaa (Analytics 22.3.). Se on myös palkittu kahdesti – palkinnoista ja muista detaljeista voit lukea edellisestä vuosiartikkelista.
Kolmas ja viimeinen kyläkirja (646 s.) on mennyt painoon tällä viikolla. Painosmäärä on rajattu; yli puolet siitä on jo ennakkotilattu. Pyrimme järjestämään kevään aikana julkaisutilaisuuden, jossa tilattujen kirjojen jakelu onnistuu helpommin. Sen jälkeen hoidamme postitettavat kirjatilaukset. Tilauslomakkeeseen tästä (avautuu uuteen ikkunaan)
Sivustolla ei enää julkaista kovin aktiivisesti artikkeleja, mutta ainahan voi myös lukea aiempia kirjoituksia joita on julkaistu 858 kpl. Voit käyttää vasemmassa laidassa olevaa teemapilveä tai tarina-arkistoa. Suosituimpia teemoja ovat Muistelut ja Oulujokeen tai Henkilöihin liittyvät. Akun Pakinat ovat kestäneet historian aikajanalla – samoja teemoja jo sata vuotta sitten! Vanhoja valokuvia voi katsella näiden artikkelien kautta. Sota-ajan artikkeleja löytyy myös useita.
Ensimmäinen sana, jonka Nuottarannan mainehikkaat lylynlykkijät valuttivat huuliltaan eräänä vesisateisena sunnuntaiaamuna, oli sellainen, että siitä tavallisesti painetaan vain ensimmäinen ja viimeinen kirjain, ja on sillä alkuaan nimitetty n.s. pimeyden pääruhtinasta, sikäli, mikäli, asianomaisessa valtiossa vielä elellään monarkian hengessä.
Koko Nuottaranta suhtautui ymmärryksellä tuohon mielenilmaisuun, vaikka nuottarantalaisista ei voida veisata läheskään kaikkia säkeistöjä tuosta kuuluisasta virrestä: ”Ah kuinka paljon pakanoita.”
Kalevalanjuhlaa Muhoksella vietettiin viime lauantaina tämän kuun 11 päivänä Tikkalan mäen ja kirkon välisellä kentällä. Tämä paikka on jo luonnostaan kaunis, ja sopi erinomaisen hyvin tarkoitukseensa. Juhlaa varten oli siihen laitettu erityisiä varustuksia. Ympäriinsä nähtiin lippuja ja koivuja. Toisessa laidassa oli havuportti ja portin päällä havuköynnösten ympäröimä kirjoitus ”1835 Kalevala 1885” sekä toisessa laidassa niinikään lipuilla ja köynnöksillä somasti koristettu puhelava. Keskellä kenttää oli pitkä salko liehuvine lippuineen.
Ilma oli mitä kaunein, niinkuin luonto muutenkin. Kansaa lienee ollut koolla 600 hengen paikoilla. Oulun vapaaehtoisen palonsammutuskunnan soittokunta soitti juhlan aluksi ”Suomen laulun”, jonka jälkeen nousi puhelavalle lehtori M Rosendahl 1 pitämään puheen isänmaasta ja velvollisuuksistamme sitä kohtaan.
Seurasi sitten ”Savolaisen laulu” ja uusi puhe, jonka piti ylioppilas A Snellman 2 siitä ”minkämoiseksi Kalevan runot kuvaelevat tosimiehen ja tosinaisen”. Puheen jälkeen kajahti ”Maamme laulu” ja ”Kuule kuinka soitto kaikuu”.
Hetken perästä kansakoulunopettaja Polvinen 3 nousi puhelavalle ja lausui muutaman sanan suomalaisesta sananparresta: ”Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto”. Vihdoinkin luettiin muuan runo, joka oli tilaisuutta varten sepustettu.