Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Höyrylaiva Muhos

    Samana vuonna, eli vuonna 1909 kun ”uusi” Laine aloitti liikenteen Oulujoella myös Muhos-laiva aloitti välillä Oulu-Muhos liikennöimisen. Se teki myös tilausmatkoja kuten muutkin höyryalukset.

    Muhos oli varustettu 60 hevosvoiman koneella ja se oli 65,5 jalkaa pitkä. Laivan korkeimmaksi matkustajaluvuksi määrättiin 92 matkustajaa. Sen jäljet katoavat vuonna 1916, jolloin siitä on viimeinen ilmoitus elokuun alussa. Siinä on lyhyesti ilmoitettu aluksen pannunpuhdistuksesta. Jo tänä suhteellisen lyhyenä toimikautena 1909-1916 alukselle sattui yhtä ja toista. Toukokuulla 1914 vielä tulvavesien aikaan kerrottiin seuraavaa:

    (lisää…)

  • Yrjänä no 29 historia

    Sadepäivinä kesälomalla tuli pikkuhiljaa kirjoiteltua tätä esi-isienikin väliin asuttamaa taloa Määttä no 29 eli Yrjänä. Yrjänän ja Siepon talon isännäthän vaihtoivat tiloja keskenään ja haasteellista oli tämänkin talon asujaimiston historian selvittäminen.

    (lisää…)

  • Muhoslainen Mettinen peri 120 000 lammasta

    Lammasfarmari Petteri Malakias Mettinen on kuollut Australiassa ja hänen omaisiaan etsitään lehti-ilmoituksella. Hämäräperäinen asioitsija Valde Humander lähtee jäljittämään jarrumies Jaakko Mettistä ja ottaa mukaansa houkutuslinnuksi espanjalaisen tanssijattaren Dolores Ramirezin. He päätyvät pienelle seisakkeelle lähelle Muhosta.

    Laitasaareenko?

    (lisää…)

  • Hupi kuunteluoppilaana ja muita koiratarinoita

    Se päivä oli ikimuistoinen kun sain syliini pienen, punaruskean koiranpennun. Se oli villi ja tuoksui hyvälle, niin kuin kaikki koiranpennut. Annoin sille nimen, Hupi.

    Hupi oli suomenpystykorva. Lintukoiraksikin sitä sanottiin – kenties siksi, kun se kasvettuaan kulki veljieni kanssa metsästysreissuilla, haukkui lintuja ja oravia. Ymmärsin että Hupi teki arvokkaan työn metsästyskoirana siihen aikaan, 1950-luvulla. Mutta minulle kaikki kaikessa oli sen ystävyys.

    (lisää…)