Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Aku pakinoi – Sateen jälkeen (1946)

    Ei vesi-, ei lumi- vaan tähtisateen. Ei meteori- vaan oikeitten tähtien sateen. Ei tosin aitojen kiintosellaisten, jotka loistavat omaa valoaan, vaan niiden helyjen, jotka saavat kirkkautensa siitä auringosta, jonka ylväs nimi on kunnia.

    Joo – kunniamerkkejä on taas tippunut yhdelle ja toiselle. Pitkä luettelo näkyy olevan, mutta ei niitä vain koskaan kaikille riitä, ei läheskään. Mikähän siinä oikein on, etteivät niitä kaikki saa, vaikka olisi ansioita ja mielenkiintoa varsinkin niihin ja leveä ja komea rinta, mihin sopisi suurempikin tähti. Niiden jakoperustetta ei kai koskaan ole oikein tarkkaan selostettu niin kuin kaiken muun, mitä nykyisin jaetaan. Eikä edes julisteta, mistä niitä voisi tilata ja millä kupongilla. Tai olisi muuten hyvä tietää miten niitä saa, kun toiset saavat eivätkä toiset saa, vaikka ovat eläneet vähintäin yhtä kunniallisesti.

    (lisää…)

  • Muistokirjoitus – opettaja G.A. Ala-Kojola

    Kotonaan Muhoksen Laitasaaressa vaipui tk. 20. pnä ikiuneen kansakoulunopettaja, kapteeni G.A. Ala-Kojola pitemmän aikaa sairastettuaan. Hän oli syntynyt Lapualla maanviljelijän poikana 14.6.1894 ja valmistunut kansakoulunopettajaksi Rauman seminaarista v. 1916.

    Toimittuaan opettajana Nivalan Välikylän ja Ylivieskan Raudaskylän kouluissa liittyi hän vuonna 1920 Kalevan toimituskuntaan, mutta jo seuraavan vuonna siirtyi jälleen takaisin opettajatoimeen, tällä kertaa Muhokselle Laitasaaren Hyrkin koulun opettajaksi, jossa virassa oli yhtäjaksoisesti 29 vuotta.

    (lisää…)

  • Heinäntekomuistoja – osa 3

    Kerta kiellon päälle, eli eiväthän ne heinäpoudat vielä alkaneetkaan kun ensimmäisen kirjoituksen aiheesta tänne lisäsin. Toisen tarinan löydät täältä (klikkaa linkkiä sanan kohdalta). On ollut todella eriskummallinen kesä, varmasti paljon haastetta maanviljelijöille.

    Laitasaari-Seuran varapuheenjohtajalta sain viestin, jonka sisältö alla.

    Heikki Vainiokangas kertoo

    Mennäänpä nyt siihen entisajan heinäntekoon.

    Sitä voisi kuvailla lyhyesti heinäntekijöillä, joita olivat niittäjät (miehet), hevoset, haravamiehet (naiset), rengit ja piiat – jos talo oli iso.

    (lisää…)

  • Sotamuisteloita osa II

    Kun sota sitten vaan jatkui ja työvoimasta tiloilla oli pulaa miesväen ollessa rintamalla. Silloin avuksi saatiin sotavankeja ja myös meidän kotiin tuli töihin sotavankina Antreas -niminen nuorimies. Hän osasi jokusen sanan suomea, mutta oli arka. Hän otti minut mukaansa moneen paikkaan, missä teki maatilan töitä – olin kait jonkinlainen turva hänelle. Antreaksella oli tapana kantaa minua jutesäkissä olalla. Äitini ei pitänyt tästä, ehkä hän vähän pelkäsi, minua se ei pelottanut. Antreasta meillä kohdeltiin kuin perheenjäsentä, hän söi ja nukkui meidän kanssamme.

    (lisää…)

  • Muistatko jäsenkorjaaja Henellin?

    Kuvan kansanparantaja ei liity tarinaan.

    Lohelan Pentti kertoo:

    Viskaalinmäellä Halosen no 54 mailla pienessä mökissään asui Iikka Henell vaimonsa Anna Valpurin (o.s. Halonen) ja tyttärensä Vienon kanssa.

    (lisää…)