Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Kirjailija Salli Lund (Hill, Mäkelä)

    Kirjailija ja runoilija Salli Lund (o.s. Mäkelä, myöh. Hill) syntyi Muhoksella 12.12.1902 perämies Mäkelän perheessä yhdentenätoista lapsena. Perhe oli muuttanut Oulusta Onteron taloon Laitasaareen. Sallin vanhemmat olivat Matti Esanpoika Mäkelä (s. 9.1.1850 Utajärvi, k. 2.7.1929 Muhos, alk. Roininen) ja Kaisa Kristiina o.s. Sankilampi (s. 23.7.1860 Oulu, k. 25.10.1938 Muhos). Sallin kolmas aviomies oli Jukka Hill(i) joka oli syntynyt Polvijärvellä. Ks. myös Onteron kuvat.

    Sallin haaveet lukemisen jatkosta oppikoululinjaa eivät toteutuneet varojen puutteessa. Opiskelu päättyi siis kansakouluun.

    (lisää…)

  • Pekkalan kankaan erikoinen kivi

    Luonnossa näkee erikoisia kiviä ajoittain ja vanhoja kivikautisia asuinpaikkoja ja kiviröykkiöitä. Niitähän on täällä Laitasaaressakin. Ylläoleva kuva on Pentti Lohelalta ja Huovilassa skannattu. Kyseessä on Laitakankaan kivikautinen asuinpaikka.

    Samuli Paulaharju kirjoitti Kotiseutu-lehteen vuonna 1910 erikoisista kivistä,  joista on löytynyt  jalanjälkiä!

    (lisää…)

  • Maamiehen työt vuonna 1902

    Tänä kesänä on sadetta piisannut heinäntekijöille haitallekin asti. Televisiossa on haastateltu useita maanviljelysalan ammattilaisia, tulvien ja muiden satoennusteiden merkeissä. Vuonna 1902 – eli 110 vuotta sitten – oli myös Laitasaaressa vesi haittana ja siitä kirjoitettiin Louhi lehteen marraskuun kuudes päivä seuraavaa:

    (lisää…)

  • Aku pakinoi – Sateen jälkeen (1946)

    Ei vesi-, ei lumi- vaan tähtisateen. Ei meteori- vaan oikeitten tähtien sateen. Ei tosin aitojen kiintosellaisten, jotka loistavat omaa valoaan, vaan niiden helyjen, jotka saavat kirkkautensa siitä auringosta, jonka ylväs nimi on kunnia.

    Joo – kunniamerkkejä on taas tippunut yhdelle ja toiselle. Pitkä luettelo näkyy olevan, mutta ei niitä vain koskaan kaikille riitä, ei läheskään. Mikähän siinä oikein on, etteivät niitä kaikki saa, vaikka olisi ansioita ja mielenkiintoa varsinkin niihin ja leveä ja komea rinta, mihin sopisi suurempikin tähti. Niiden jakoperustetta ei kai koskaan ole oikein tarkkaan selostettu niin kuin kaiken muun, mitä nykyisin jaetaan. Eikä edes julisteta, mistä niitä voisi tilata ja millä kupongilla. Tai olisi muuten hyvä tietää miten niitä saa, kun toiset saavat eivätkä toiset saa, vaikka ovat eläneet vähintäin yhtä kunniallisesti.

    (lisää…)

  • Muistokirjoitus – opettaja G.A. Ala-Kojola

    Kotonaan Muhoksen Laitasaaressa vaipui tk. 20. pnä ikiuneen kansakoulunopettaja, kapteeni G.A. Ala-Kojola pitemmän aikaa sairastettuaan. Hän oli syntynyt Lapualla maanviljelijän poikana 14.6.1894 ja valmistunut kansakoulunopettajaksi Rauman seminaarista v. 1916.

    Toimittuaan opettajana Nivalan Välikylän ja Ylivieskan Raudaskylän kouluissa liittyi hän vuonna 1920 Kalevan toimituskuntaan, mutta jo seuraavan vuonna siirtyi jälleen takaisin opettajatoimeen, tällä kertaa Muhokselle Laitasaaren Hyrkin koulun opettajaksi, jossa virassa oli yhtäjaksoisesti 29 vuotta.

    (lisää…)