Vuonna 1892 Tammikuun 25 päivänä toimittivat allekirjoittaneet asianomaisten vaatimuksesta pesäkirjoituksen edesmenneen maanviljelijä Ebenhard Meierin (Eberhard Meyer) jälkeen, joka on kuollut tämän kuun 5. päivänä ja jälkeensä jättänyt lesken Eeva omaasukua Leinonen sekä kaksi alaikäistä tytärtä Olga ja Ida syntyneet ennen vihkimistä.
Saapuvilla tässä tilaisuudessa oli leski Eeva Meier sekä tirehtööri K. B. Stenius, jonka vainaja eläissään oli pyytänyt alaikäisten tyttäriensä holhoojaksi ja käskettiin lesken ylösantaa pesän tila semmoisena kuin se kuoleman aikana on ollut, niin tarkoin, että voipi, jos vaaditaan, ylösantonsa valallaan oikeaksi vakuuttaa. 1
Leski Eeva Meier esiintoi avioliiton välipuhein tehty Maaliskuun 8. päivänä 1891, jonka mukaan vainaja oli määrännyt että hänen kuolemansa jälkeen jääpä niin hyvin kiinteä kuin irtain omaisuus mikä silloin pesästä löytyisi, on tuleva vaimolleen ja edelläsanotuille tyttärille, ehdoilla kumminkin mitä leskeen tulee, ettei hän mene uuteen naimisiin.
Tämän merkittyä aljettiin toimitus, joka tapahtui seuraavalla tavalla.
(lisää…)
Meillä on toisinaan vastustamaton halu pistää nokkamme ampiaispesään. Ja taas sitä kutkuttaa. Mutta meillä on tällä kertaa väkevä turva. Hra Pius XI, joka toimittaa virkaa Roomassa. Hän – enempää kuin allekirj. – ei väheksy naissuvun merkitystä ihmis- ja kristikunnassa, mutta hän on alkanut toivoa, että säädyllisyys ja sovinnaisuuskin vähitellen edes muotihulluuden hatarien kuitujen välistä alkaisi pilkistää esiin ja saisi aikaan inhimillisempiä vivahduksia tuossa vanhassa ”viikunanlehtipolitiikassa”, joksi naisten pukukysymystä nimittäisimme – muistuttaaksemme sen esihistoriasta.