Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Julkaisemme 80-vuotiaan Ritva Lindforsin (o.s. Kangasolli – perhekuvassa vauvana, klikkaa kuvaa isommaksi) muisteluja kodistaan Kangasollista sekä elämästä Laitasaaren kylällä. Tässä ensimmäinen.
Kangasolli sukunimenä jää lyhytikäiseksi, noin puolentoista vuosisadan mittaiseksi, sillä nyt vuonna 2012, se on enää yhden henkilön (Juho Erik Kangasollin pojan tyttären) nimenä sekä minun (Iikka Kangasollin tyttären) tyttönimenä. Talon nimenä Kangasolli säilynee pidempään.
9.12. Anna
Yö pimeimmillään. Leivonnan ja oluen panon aika.
13.12. Lucia
Lutun yöstä lähtien kukko putoaa orrelta kolmesti vuorokaudessa koko loppuvuoden.
15.12. Heimo
Joulun (rastavan) paasto alkaa.
Joulutöiden muistilista Kotiliesi-lehdestä vuodelta 1925
Elsi L kertoo joulumuistoja kotoaan Murtomäestä 50-luvulta: (lisää…)
Lahjoittanut Muhoksen kotiseutumuseolle Anna Männikkö (s. 1889, Juho Fransinpoika Määttä-Männikön tytär, asui Kaupista lohkaistussa Männikön talossa).
Soikea puinen rasia, jossa kahvallinen kansi. Reunat taivutettu yhdestä puusta ja sidottu rottingilla. Maalattu vihreäksi, kannessa punaisella ja mustalla maalattuja kuvioita.
Lännen valtatietä tallustelin,
työttömänä työtä etsiskelin.
Virran tuoltapuolen mainosvalot
yli mustan veden viirujansa piirsi.
Tihkusateen kastelemat talot
kyyryisinä kääpiöinä siinsi.
Sulattimo jyskää. Piipuistansa
heittää säelieskaa kipunoivaa.
Tumman taivaan tulikukillansa
tähdittää ja savuryöhyyn peittää.
Tulilieskaa uutta yhä viskaa
savutorvet terässulattimon.
Ähisten ja uhitellen jyskäin
saaneeko jo teräs veren himon?!
Sulattimon porteille vain juosta
aina yritämme uuden aamun tullen –
eikö totta, kuohuis mieli tuosta,
kuva tympäisevä taasen toistuis sulle:
seisoo lihastiivis ihmisseinä
käsivartta kauppaamassa kaikki,
työttömiä, etsijöitä leivän.
Kallis eloriepu pettyneenkin sentään
vaikkei huolenpito ihmisestä
ole Lännen malli minkään vertaa.
Itse selviä – kuin voinet – huomisestas.
– Salli Lund
