Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Lahjoittanut Muhoksen kotiseutumuseolle Anna Männikkö (s. 1889, Juho Fransinpoika Määttä-Männikön tytär, asui Kaupista lohkaistussa Männikön talossa).
Soikea puinen rasia, jossa kahvallinen kansi. Reunat taivutettu yhdestä puusta ja sidottu rottingilla. Maalattu vihreäksi, kannessa punaisella ja mustalla maalattuja kuvioita.
Lännen valtatietä tallustelin,
työttömänä työtä etsiskelin.
Virran tuoltapuolen mainosvalot
yli mustan veden viirujansa piirsi.
Tihkusateen kastelemat talot
kyyryisinä kääpiöinä siinsi.
Sulattimo jyskää. Piipuistansa
heittää säelieskaa kipunoivaa.
Tumman taivaan tulikukillansa
tähdittää ja savuryöhyyn peittää.
Tulilieskaa uutta yhä viskaa
savutorvet terässulattimon.
Ähisten ja uhitellen jyskäin
saaneeko jo teräs veren himon?!
Sulattimon porteille vain juosta
aina yritämme uuden aamun tullen –
eikö totta, kuohuis mieli tuosta,
kuva tympäisevä taasen toistuis sulle:
seisoo lihastiivis ihmisseinä
käsivartta kauppaamassa kaikki,
työttömiä, etsijöitä leivän.
Kallis eloriepu pettyneenkin sentään
vaikkei huolenpito ihmisestä
ole Lännen malli minkään vertaa.
Itse selviä – kuin voinet – huomisestas.
– Salli Lund
Inkalassa elettiin kuten muissakin taloissa, niin hyviä kuin kovia aikoja. Kansalais-, talvi- ja jatkosota vaikuttivat yleiseen mielentilaan. Kansalaissota jakoi ihmisten mielipiteet kahtia kunnes rintamat koottiin yhteen talvisodassa. Se oli ajan henki, ja henki oli kova. Kesäniemi kirjoitti Inkalan Heikki isännästä, että tämä oli hyvin värikäs ja mielenkiintoinen mies ja tunnettu jyrkistä mielipiteistään. Hänen lisäksi kylällä oli kahden käden sormiin mahtuva määrä henkilöitä, jotka pukeutuivat mustaan paitaan ja pukivat sinisen solmion. Mihinkään laittomuuksiin he eivät kuitenkaan osallistuneet.
Sotapoika viereisessä kuvassa on Väinö Ojala (s. 1920).
Hän lähti vapaaehtoisena ja toimi vartiointitehtävissä, mm. rautateillä.
Sota-aika oli myös Siepossa rankkaa. Kaikki perheen kuusi poika lähtivät rintamalle. Yksi heistä kaatui (Erkki) ja kaksi haavottui (Yrjö ja Väinö).
Kotiin jäivät vanhaisä Kustaa, vanhaäiti Maria, tytär Hilda ja miniä Eeva poikiensa Pentin ja Mikon kanssa. Talossa oli renkinä Erkki Tomperi. Eeva ja Hilda toimivat lottina ilmavalvontatehtävissä Päivärinteellä.
