Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Vero-kirja 1877 vuoden maksuista Muhoksen pitäjän Laitasaaren kylästä, n:o 51 7/24 veron Holapan maalta asukas Paavo Paasovaara (eli Räisänen)
| Kruunun-verot | Smk penn |
| 8 rupl. 87 kop. maanperustus-vero (josta luonnossa saapi maksaa tynn. 17 2/3 kapp. vero-jyviä) kesti-verohinnan jälkeen | 54,75 |
| Tynn. 8 2/3 kapp. tihunti-jyviä, frahti-rahan kanssa | 5,98 |
Lohipyynnin-arentia
|
11,72 |
| Laakmannin kapasta |
0,68 |
Täällä maaseudun rauhassa on yleensä hyvä olla. Maailman pahuus ei ulotu tänne asti. Suurpolitiikan mainingit sammuvat jo kaupunkien laidassa ensimmäiseen petäjikköön. On erehdys luulla, että ne voisivat riistää meiltä ruokahalun ja unen virkistyksen. Locarno? Geneve?? Kansainliitto??? Hebreaa! Me annamme niille pitkää ja paksua palttua. Meillä on terveet vaistot, ja me kyllä tiedämme, millä asioilla on jotain merkitystä ihmiselämässä.
Ainoastaan kaksi asiaa meitä, niin sanoaksemme, lämmittää. Kun meidän nuori voimahurme kohoo syksyllä tähkäin teriin (kirjallinen ryöstö – ei varkaus) ja toisen kerran kevättalvella, jolloin meille myönnetään veroäyrejä, niin sanottuja. Me olemme enimmäkseen maatalousmiehiä, mutta lisäksi meidän hartioillamme on joku virkamies eli palkannauttija, joilla on se yhteinen ominaisuus, että he ovat aina tyytymättömiä. Allekirjoittanut on eräs sellainen. Emmekä ollenkaan kainostele tunnustaa, että olemme taasen kokolailla ”sinnihnämme” – niinku meirän puoles plaarahan sanua.”
Laitasaaren kylän historiasivusto on rakennettu WordPress -julkaisujärjestelmällä. Tietyt toiminnot järjestelmä toteuttaa lisäosien avulla. Nämä lisäosat päivittyvät monta kertaa vuodessa ja aiheuttavat meille välillä päänvaivaa. Elokuun alussa Jaana teki edellisen päivityksen ja sen myötä havaittiin joidenkin lisäosien toiminnan muuttuneen vähintäänkin erikoisiksi. Niissä oli myös virheitä, joihin emme voi itse vaikuttaa.
Oulujokilaakson maatalousnäyttely pidettiin Muhoksella vuonna 1964, edellinen maatalousnäyttely oli ollut vuonna 1954. Näyttelypaikkana oli Muhoksen kirkonkylä, Jussilantien ympäristö ja Koivikon pellot. Asutusta ei vielä Jussilantien ympäristössä paljonkaan ollut. Näyttelyn porttina oli nykyisin museolla oleva tervavene nostettuna telineitten päälle. Toimin järjestysmiehenä kolmipäiväisessä näyttelyssä – väkeä oli paljon liikkeellä. Konekentät olivat vielä pienimuotoisia ja osaksi hevosaikaakin oli näytteillä. Traktoriaika kuitenkin teki tuloaan. Leikkuupuimureita oli muutamia esillä. Karjatalous oli näyttelyssä etusijalla.
Katkelma on poimittu Salli Lundin (o.s. Mäkelä) vuonna 1975 Neuvostoliitossa kirjoittamasta kirjasta Taipaleita – kaksi novellia. Sallin lapsuuden perhe asui Onterossa no 60.
Velimiehelle sopi porista koirista ja hevosista, ja linnunpesistäkin. Hän sai minut uskomaan, että olen meidän äidin ja isän ihan oikea lapsi, enkä olekaan mustalaisjoukosta otettu. Sisko sen kun varsin vain kiusaa…
– Sisarpa oletkin ja vielä minkälainen sisar, viisasteli velimies. – Sinusta saattaa öheytyä oikea ihminenkin.