Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Tärkeä tiedote sivuston lukijoille!

    Laitasaaren kylän historiasivusto on rakennettu WordPress -julkaisujärjestelmällä. Tietyt toiminnot järjestelmä toteuttaa lisäosien avulla. Nämä lisäosat päivittyvät monta kertaa vuodessa ja aiheuttavat meille välillä päänvaivaa. Elokuun alussa Jaana teki edellisen päivityksen ja sen myötä havaittiin joidenkin lisäosien toiminnan muuttuneen vähintäänkin erikoisiksi. Niissä oli myös virheitä, joihin emme voi itse vaikuttaa.

    (lisää…)

  • Oulujokilaakson maatalousnäyttely Muhoksella 1964

    Kuvassa Koivikon koulutilan kantakirjatamma Suhinan kunniakirja.

    Oulujokilaakson maatalousnäyttely pidettiin Muhoksella vuonna 1964, edellinen maatalousnäyttely oli ollut vuonna 1954. Näyttelypaikkana oli Muhoksen kirkonkylä, Jussilantien ympäristö ja Koivikon pellot. Asutusta ei vielä Jussilantien ympäristössä paljonkaan ollut. Näyttelyn porttina oli nykyisin museolla oleva tervavene nostettuna telineitten päälle. Toimin järjestysmiehenä kolmipäiväisessä näyttelyssä – väkeä oli paljon liikkeellä. Konekentät olivat vielä pienimuotoisia ja osaksi hevosaikaakin oli näytteillä. Traktoriaika kuitenkin teki tuloaan. Leikkuupuimureita oli muutamia esillä. Karjatalous oli näyttelyssä etusijalla.

    (lisää…)

  • Velimies Matti

    Katkelma on poimittu Salli Lundin (o.s. Mäkelä) vuonna 1975 Neuvostoliitossa kirjoittamasta kirjasta Taipaleita – kaksi novellia. Sallin lapsuuden perhe asui Onterossa no 60.

    Velimiehelle sopi porista koirista ja hevosista, ja linnunpesistäkin. Hän sai minut uskomaan, että olen meidän äidin ja isän ihan oikea lapsi, enkä olekaan mustalaisjoukosta otettu. Sisko sen kun varsin vain kiusaa…

    – Sisarpa oletkin ja vielä minkälainen sisar, viisasteli velimies. – Sinusta saattaa öheytyä oikea ihminenkin.

    (lisää…)

  • Helian ruokataloutta

    Julia Niskanen (o.s. Huovinen, s. 1914), Hilma ja Aappo Huovisen tytär, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helialla no 41. Muistelmat keräsi 1980-luvun lopulla tytär Ritva Marttila (o.s. Niskanen).

    Syyslahdin aikaan teurastettiin monta elukkaa. Silloin Helialla tehtiin verimakkaraa. Teurastetusta eläimestä laskettiin veri saaviin. Heti sen jälkeen tehtiin ruistaikina, jossa nesteenä oli veri. Makkaran kuoreksi käytettiin eläimen suolta, joka saatiin teurastuksessa. Suoli siivottiin ennen täyttöä siten, että se ensin poljettiin olkien päällä tyhjäksi ja sitten huuhdottiin vedellä puhtaaksi sisältäpäin. Suoli ei saanut kuivua.

    (lisää…)

  • Kesä hyvästelee

    Kankaalta kanervakimpun
    kukkivan käteeni taitoin.
    Hyväellä silmäni sai
    jäkälikköä, sen hopeaa.

    Rantaniitylle laskeissa
    liehuva perhojen parvi
    puna-apilan olalle istui  –
    jo pois lehahtain.

    Törmäpääskyset kerkeäkielet
    kesää mennyttä kertoo…
    Lennossa kaareutuen
    alas laskeutuvat.
    Kisaan ne haastelevat…

    Autoja asfalttitiellä
    kiitää lintuna mennen.
    Kulkijan ohittaen
    yksi matkaaja heilautti kättä.

    – Nuorikko – naurusta sen
    astuja arvata saa.
    Silmien siinnosta – yön kun on
    kaulannut kulta.
    Rakkauden runsaudestaan
    hivenen tien kulkija saa.
    Keltaisna kypsyen nuokkuu
    tienohen tähkä
    luvaten elämää.

    Metsä jo hiljennyt on.
    Pojat peipolla.
    Lehdossa kerttu kaihoaan kertoelee
    kesän poistuvan sointuja helkkäin.

    Pihlaja kumparellaan, jota vuoraa
    vaapukan varsi,
    oksia painosta marjojen taivuttaa.
    Pihlajan terttuselle
    värin oikean loihtii halla.
    Kypsiä silloin ne.
    Punatulkkuja kutsuvat kestiin.

    – Salli Lund