Kankaalta kanervakimpun
kukkivan käteeni taitoin.
Hyväellä silmäni sai
jäkälikköä, sen hopeaa.

Rantaniitylle laskeissa
liehuva perhojen parvi
puna-apilan olalle istui  –
jo pois lehahtain.

Törmäpääskyset kerkeäkielet
kesää mennyttä kertoo…
Lennossa kaareutuen
alas laskeutuvat.
Kisaan ne haastelevat…

Autoja asfalttitiellä
kiitää lintuna mennen.
Kulkijan ohittaen
yksi matkaaja heilautti kättä.

– Nuorikko – naurusta sen
astuja arvata saa.
Silmien siinnosta – yön kun on
kaulannut kulta.
Rakkauden runsaudestaan
hivenen tien kulkija saa.
Keltaisna kypsyen nuokkuu
tienohen tähkä
luvaten elämää.

Metsä jo hiljennyt on.
Pojat peipolla.
Lehdossa kerttu kaihoaan kertoelee
kesän poistuvan sointuja helkkäin.

Pihlaja kumparellaan, jota vuoraa
vaapukan varsi,
oksia painosta marjojen taivuttaa.
Pihlajan terttuselle
värin oikean loihtii halla.
Kypsiä silloin ne.
Punatulkkuja kutsuvat kestiin.

– Salli Lund