Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Kauppias Abraham Samuelinpoika Kestihelia

    Raimo Ranta kertoo sukuunsa kuuluvista henkilöistä. Tekstiä on täydentänyt joiltakin osin Solja.

    Tuntemattoman tekijän piirros Helian talosta vuodelta 1903

    Kauppias Abraham Samuelinpoika Kestihelia (Aappo Samulinpoika, s. 15.11.1876 Hämälän eli Ketolan no 27 torppa) loi menestyksekkään uran yrittäjänä ja kauppiaana Kotkassa ja oli aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Aapon elämänvaiheista on äänite hänen itsensä kertomana.

    Aapon vanhemmat olivat Samuli Samulinpoika Kestihelia (s. 12.4.1829) ja Maria Antintytär Kotilainen (s. 5.3.1837 Tyrnävä Ängeslevä). Samuli oli Heljän no 41 tilan isäntänä 1862-75. 1 2 3 4

    Talollinen Samuel Samuelinpoika Kestihelia kuulutettiin avioliittoon 30.9.1860 Greta Maria Aarontytär Karppisen (s. 21.5.1838 Muhoskylän Karhunsaari no 56) kanssa. Vihille he eivät kuitenkaan menneet, kihlaus purettiin joulukuussa. Greta avioitui 27.11.1863 Juho Juhonpoika Aitamurron kanssa ja hänestä tuli kuuluisien utajärvisten suurhiihtäjien äiti. 5 6

    (lisää…)

  • Lyyli Similä: Sekalaisia tarinoita

    Jaakko ja Liisa Rahko

    Entisaikaan on Oulujokivarren asukkaat syöneet kovasti lohta, koska taloilla oli pyyntioikeus, lohipatoja montakin. Kerrotaanpa työmiestenkin kekrin aikana pitäneen puheessa, että ainakaan kahta kertaa enempää ei saa lohta olla viikossa, silahkaa vain, se on parempaa kuin lohi.

    Toista kilometriä Oulujoesta, sen eteläpuolella, Laitasaaressa, on sijainnut pakopirtti. Nyt on tuo pirtin sija joutunut rautatien alle. Joesta n. 5 km on myös muutamat rauniot metsässä ”Sujempesämaa” nimisellä kivikkokankaalla. Sen luullaan olleen piilopirtin.

    Tapion riihenpuinniksi sanotaan sitä, kun uudenvuoden seuduissa ja sen jälkeen metsä puhdistuu kaikista irtanaisista neulasista ja muista roskista. Tavallisesti tätä puiden puhdistusta, Tapion riihenpuintia, on kolme kertaa ja sanotaan kolmannesta Tapion riihenpuinnista olevan kolme viikkoa suliin vesiin.

    (lisää…)

  • Ajankohtaista – News

    Sivusto on suljettu kaikilta muilta kuin Laitasaari-Seuran jäseniltä. Sulkemiseen päädyttiin lukuisten luvattomien teksti- ja kuvakopioiden jälkeen. Kopioijille huomattaminen ei auttanut, kopiointi vain toistui. Ohje ja Usein kysytyt kysymykset.

    Sivuston materiaalia on kerätty vuosien ajan,  useamman henkilön toimesta. Suojelemme näin heidän tekijänoikeuksiaan sekä sukujensa kuvia. Kun sivusto on suljettu, ei myöskään Google löydä valokuviamme. Valokuvien luvaton kopioiminen on vähentynyt huomattavasti!

    (lisää…)

  • Aku pakinoi – Käsiala (1941)

    Kalevan lukua
    Allekirjoittanut nähtävästi lukeutuu myöskin niihin ”huolestuneisiin kansalaisiin”, jotka tyrkyttävät ”paitaansa joka pyykkiin”, mutta niistä huolista pääsee sillä, että tuo ne julki, ja sitten taas tulee niin tyytyväiseksi ja huolettomaksi.

    Joo – se Kalevan käsialakilpailu – kyllä se on huomattu. Ei vaan pelkästä vaatimattomuudesta ole tullut osallistuttua siihen. Mutta eipä kilpailu liene siitä paljon kärsinyt, vaikka palkintotuomarit kylläkin ovat kärsineet siitä ilmeisesti. Sillä eräänlainen ilo on toisinaan virkistävää.

    Käsialanäytteistä allekirjoittanut ei halua sanoa muuta kuin että sekalaistahan se on seurakunta. Yleensä selvää työtä, niin kuin on luonnollista, kun parastaan koetetaan ja muutamia kauniitakin tuotteita – jopa sielukkaitakin, jos sekin jotain merkitsee. Yleensä ”vanhaa tyyliä”, sillä uudet tyyppikirjaimet osaa vasta vihreä nuoriso, joka istuu vielä koulun penkillä. Ja se, joka nykyisin istuu koulunpenkillä, ei totisesti ehdi kirjoittaa kunnollista käsialaa. Se käy päinsä vasta sitten, kun pääsee leipätyöhön, jossa on tarpeeksi aikaa piirrellä niin hienoja koukeroita kuin kukin kehtaa.

    (lisää…)

  • Norjan pappa Muhoksella 1964 – osa 3

    Uusi aika on tuonut autot sekä elokuvat Ruijaankin

    Ihmettelihän sitä vaimokin mitä sinä sinne Suomeen lähdet, vanha mies, mutta minäpä sanoin, että onhan minulla aikaa teppailla ja katsella… nuorempien vuoro on jo tehdä työt. Ja kun on kerran sukulaisten osoitteet paperilla, niin enhän minä eksy.

    Näin kertoili Kalevan lukijoille tuttu Ruijan kirjeiden kirjoittaja Hjalmar Kärnä poiketessaan toimituksessa sukulaismatkansa yhteydessä.

    Hjalmar Kärnä

    Ensi maaliskuussa 83 vuotta täyttävä suomalaissyntyinen Hjalmar Kärnä oli lähtenyt Ruijan Annijoen kylästä kesäkuun 20 päivänä erään retkueen mukana Suomeen tervehtimään sukulaisiaan. Kärnän suku on lähtöisin Muhokselta, josta Hjalmarin isoisä noin 95 vuotta sitten lähti Ruijaan ja perusti sinne pienen suutarinverstaan nuorikkonsa kanssa. Hän olikin ensimmäinen joka näillä seuduin teki muodikkaita pahkiloita eli kantakenkiä. Aina väliin kalasteltiin pitkälläsiimalla ja ja siinä sivussa lisättiin perhettäkin.

    (lisää…)