Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Rovasti Heikinheimon muistokirjoitus (1976)

    Muhoksen pappila talvella

    Rovasti Albert Immanuel Heikinheimo kuoli OYKS:ssa maanantaita vasten yötä. Hän oli syntynyt Haapajärvellä 22.2.1899. Pääsi ylioppilaaksi Oulun yhteislyseosta 1918 ja vanhan pappissuvun jäsenenä valitsi elämäntehtäväkseen papin uran. Hänet vihittiin papiksi 1921, minkä jälkeen hän suoritti koko pappispalveluksensa vuoden kestänyttä poikkeusta lukuunottamassa Oulun hiippakunnassa. Toimittuaan ylimääräisenä pappina Kestilässä ja Alatorniolla 1921-25 kutsuttiin hänet Oulun Diakonissalaitoksen johtajaksi, jota tointa hoiti 20 vuotta. Hänen aikanaan rakennettiin Diakonissalaitoksen vanhempi osa ja laitoksen toimintaa tehostettiin monin tavoin.

    Muhoksen kirkkoherrana rovasti Heikinheimo toimi 1945-62, jona aikana seurakuntaan rakennettiin mm. uusi pappila. Oulun tuomiokapitulin notaarina hän oli 1962-66, jolloin jäi eläkkeelle.

    (lisää…)

  • Hyrkin koululaisia (1957)

    Hyrkin koulu 1957

    Hyrkin yläluokkalaisia eli IV-VII. Klikkaa kuvaa niin saat kuvatekstin esille.

    Teuvo Pikkuaho muisteli entistä opettajaansa:

    Vielä tuosta Hyrkin koulun opettaja Niilo Koskelasta. Hän oli lahjakas musiikissakin. Perusti koululle oman orkesterin; siinä oli viuluja, nokkahuiluja, rummut, tampuriini, metallofoni ym. ja minä soitin triangelia. Me osallistuttiin kilpailuihinkin Oulussa ja sijoituimme toiseksi.

    Talvisin jokaisella liikuntatunnilla oli hiihtokilpailut ja kyllä Hyrkin koulu voittikin koulujenväliset hiihtokisat monena vuotena.

    Koskela oli ahkera valokuvaaja. Hän otti myös koulukuvia itselaukaisevalla kameralla; ehti juosta itse kuvaan. Sivustolla on useita hänen ottamiaan kuvia.

    Niilo Koskela avioitui Päivärinteen parantolan ylihoitajan kanssa.

    Vielä muistan kun hän osti ensinmäisen auton, se oli Svigau-merkinen 1. Hän antoi meidän poikien ajaa sillä – kierrettiin urheilukenttää ja hän istui vieressä. Kyllä se oli mahtavaa!

  • Aku pakinoi – Terhyysiä Lapualta (1921)

    G.A. Ala-Kojolan kirjoituskone

    Arvoosa Kalevan lukija ei taira tiätääkkää, että m’oon niitä ylypeetä lapualaisia ja että m’oon ny kans kesälomalla, vaikk’ei mulla oo yhtään hauskaa, kun mull’on morsian, ja s’ei tohtinu tulla mukhan vaikka ma vakuutin, että minä suojelen sitä kun kukkaa kämmenellä, jott’ei nämä Lapuan flikat, jokka kans musta tykkää, saisi kraapia siltä silimiä päästä.

    Ja m’oon niin höntti, että mä aivan ny’ ikävöitten ja melekeen itkiä köllötän raavas miäs.

    Arvoosa lukia ei taira tätä oikeen ymmärtää, mutta se on sillä tavalla, jotta ku mä tuun tänne kotopuolehen ja äiti seisoo portahilla ja huutaa kaukaa, jotta ”mihnä sin’oot taas kluhnaallu, kun ny vasta tuut” ja minä vastaan, että m’oon krekunnu nii ahnahasti uuren henttuni kans, jotten oo enne joutanu – niin se jälkhen min’en osaa sanaakaan muuta Suamia niin kauvan ku m’oon Lapualla.

    (lisää…)

  • Aku pakinoi – Koukelaisen uusi hevonen (1921)

    Hakalan talo 1919

    Kuvassa ei ole Koukelaisia vaan Rahkon väkeä Hakalan talon edessä, klikkaa kuvaa

    Ystävämme Kaarle Kustaa Koukelainen on lähestynyt allekirjoittanutta Suomen postilaitoksen suosiollisella myötävaikutuksella antaaksensa meille ”vanhana lahjomattomana ystävänä” – kuten imarrellen vakuuttaa – sysäyksen virkeämpään kirjalliseen toimintaan koska hänen mielestään olemme kätkeneet suitsuamiskykyisen kynttilämme saumattoman vakan alle.

    Mitä tähän hienotunteiseen imarteluun tulee, niin saamme avoimesti vastata, että meillä ei ole koskaan varaa kadottaa vähäisimpiäkään niistä, joiden elämän polulta meillä on kunnia poimia voimallisimmat potkaisut jälkimaailman esimerkiksi ja ihmetykseksi; ja toiseksi: emme ole eloton kivi mekään, sillä: katso, eikö nyt ole kevät, jolloin koko luonto kuohuu ja kuhisee, ja meidänkin valtapiirimme kuuluu vielä monioita elinvoimaisia soluja tästä käsittämättömästä maailmankaikkeudesta.

    (lisää…)

  • Vakava tapaturma Muhoksella (1934)

    Viime torstai-iltana tapahtui Muhoksen Laitasaaressa Pikku-Tuohinon talossa varsin ikävä onnettomuus, josta olemme saaneet seuraavat lähemmät tiedot:

    Mainittuna iltana oli talossa työssä ollut palstatilallisen Aappo Parviaisen noin 19 vuoden ikäinen rampa poika paneutunut penkille pitkäkseen ja poltellut siinä savuketta. Hänen huomaamattaan oli palava tupakanpätkä tipahtanut penkin alla olleeseen laatikkoon, jossa säilytettiin haulikon panoksia, ruutia ym. ammustarpeita.

    Kauppi-Lehtovaara

    Kun laatikko syttyi palamaan, sieppasi poika sen käsiinsä aikoen tukahduttaa tulen mutta samassa se räjähtikin ja poltti pojan kasvot melkein muodottoman näköisiksi. Samalla tunkeutui silmiin ruudinsiruja, joten näytti siltä, että hän menettäisi kokonaan näkönsä.

    Hänet toimitettiin Päivärinteen parantolaan saamaan lääkärinapua, mutta kun hänet oli sidottu, tuotiin hänet Ouluun Diakonissakotiin, missä tohtori Kiianmies toimittamassaan tarkastuksessa totesi, ettei näkö sentään mene. Kasvoihin oli kyllä tullut pahoja palohaavoja, joista jäävät arvet tulevat pysyviksi. Silmistä tohtori Kiianmies otti pois kolmisenkymmentä ruudinsirua. Kunhan haavat ennättävät parantua, tulee näkökin entiselleen.

    – Kaleva 10.3.1934, s. 3

    Lauri Johannes Kiianmies (Kyander, s. 11.10.1895 Lieksa, k. 21.6.1967 Oulu, haudattu puolisoineen Intiön hautausmaalle). Vuosisadan alussa Diakonissakoti laajeni ja 1930-luvulle tultaessa siellä työskentelivät ensimmäiset Pohjois-Suomen erikoislääkärit, joista silmälääkäri Lauri Kiianmies lienee tunnetuin. Hän oli ainoa silmälääkäri koko pohjoisen Suomen alueella, ja hänen vastaanotolleen tultiin kaukaisinta Lappia myöten.