Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

  • Laitasaaren historiasivusto 11 vuotta

    Laitasaaren kylähistoriasivusto täytti torstaina 23.3.2023 yksitoista vuotta. Ensimmäisen kerran unohdin tehdä asiasta artikkelin!

    Viime viikko meni Valtakunnallisten Sukututkimuspäivien Suku 2023 puuhien parissa Oulussa. Se oli myös yksi Oulun sukututkimusseuran 50-vuotisjuhlavuoden tapahtumista.

    Sivusto on elänyt hiljaiseloa joulusta lähtien; olen keskittynyt ykköskirjan toisen, päivitetyn painoksen tekemiseen. Taitto on aivan loppusuoralla, sivuja kirjaan tulee vähän yli 400; sata sivua enemmän kuin ensipainokseen. Mukana on nyt myös ne vanhimmat eli kantatilat.

    Analytics-raportit lakkasivat toimimasta, mutta Jetpacin mukaan sivustolla käydään kuukausittain noin 3000 kertaa. Edellisvuoden lukemat näkyvät tässä.

    Artikkelikuvana on yksi ihastuttavimmista kuvista mitä sivustolla on; Keräsen lapset vuonna 1932 puohin edessä kiikussa. Klikkaa kuvaa isommaksi. Kuvan on ottanut – kukapas muukaan – Martti Kesäniemi. Kuvien lisäksi olemme saaneet nauttia myös hänen kirjoituksistaan; ne löytyvät tämän linkin kautta.

  • Hyvää Joulua 2022

    Joulu on kuusenneulasten
    ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
    ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta,
    ja lahjoja, ja unta,
    jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

    Me katselemme valaistuja ikkunoita
    ja laskemme kynttilöiden liekkejä
    ja avaamme hitaasti kirjoja,
    jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

    Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,
    joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
    pienissä käsissään ja lempeitten juhtien
    huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä.

    – Mika Waltari

  • Lehmä ihmisasunnossa (1898)

    Kuvan talo ei liity artikkeliin. Klikkaa sitä isommaksi – mikä talo on kyseessä? Ks. Tunnistettavia kuvia Sanginjoelta.

    Uusi Suometar 6.2.1898, s. 3

    Utosjoen varrella lähellä Sanginjärven kylää Laitasaaren lohkoon kuuluvalla maalla asuvat eräässä mökissä ihmiset ja lehmä yhdessä huoneessa talven aikana. Kolmas talvi on nyt kulumassa, jolloin he näin ovat yhdessä asuneet.

    Samaiseen asuntoon on viime talvena maaliskuun lopussa ilmaantunut kolme elävää käärmettä. Nämä kumminkaan eivät olleet asukkaiden mieluisia, vaan tulivat tapetuiksi.

    Mainittu asunto on kaivettu maahan; ainoastaan muutamia hirsikerroksia on maan päällä.

    Uutinen oli julkaistu useassa lehdessä, mm. Turun Lehti, Itä-Karjala, Kotkan Uutiset, Hämeen Sanomat, Keski-Suomi, Rauman Lehti, Wiipurin Sanomat ja Uusi-Savo.

  • Aku pakinoi – Kannulan piian jalasta (1921)

    Paremman puutteessa.

    Kannulan piian jalka ei erikoisesti ansaitsisi tulla paljastetuksi suuren ja uteliaan yleisön eteen – onpahan vain sellainen tavallinen kulkuneuvo, joka käy täydestä yhtä hyvin tanssitalon oksaisella ja notkuvalla permannolla kuin navetan erinäisistä syistä liukkaalla lattialla – mutta Kannulan piian jalkaa kohtasi onnettomuus eräänä kuutamoyönä yleisessä mäenlaskukilpailussa, joka toimeenpantiin iltamista palatessa klo 1:n ja 2:n välillä Pukkilan törmällä 70 asteen kulmassa. Ja niin kuin arv. lukija tietää kuuluu tällainen tapaus asioihin, joiden salaaminen yleisöltä olisi rikos samaista yleisöä kohtaan. Ja erittäinkin Kannulan piian jalkaa kohtaan, joka loukkaantui melko pahoin ja oli vielä tanssihiestä märkä loukkaantuessaan.

    Ja siitä yritti tulla paha siitä jalasta – niin paha, että Kannulan renki seuraavana aamuna rupesi kertomaan tapauksista, jolloin tuollainen jalka on täytynyt toimittaa asiantuntijan käsiteltäväksi.

    (lisää…)

  • Makkaramestari Meierin perunkirjoitus 1892

    Vuonna 1892 Tammikuun 25 päivänä toimittivat allekirjoittaneet asianomaisten vaatimuksesta pesäkirjoituksen edesmenneen maanviljelijä Ebenhard Meierin (Eberhard Meyer) jälkeen, joka on kuollut tämän kuun 5. päivänä ja jälkeensä jättänyt lesken Eeva omaasukua Leinonen sekä kaksi alaikäistä tytärtä Olga ja Ida syntyneet ennen vihkimistä.

    Saapuvilla tässä tilaisuudessa oli leski Eeva Meier sekä tirehtööri K. B. Stenius, jonka vainaja eläissään oli pyytänyt alaikäisten tyttäriensä holhoojaksi ja käskettiin lesken ylösantaa pesän tila semmoisena kuin se kuoleman aikana on ollut, niin tarkoin, että voipi, jos vaaditaan, ylösantonsa valallaan oikeaksi vakuuttaa. 1

    Leski Eeva Meier esiintoi avioliiton välipuhein tehty Maaliskuun 8. päivänä 1891, jonka mukaan vainaja oli määrännyt että hänen kuolemansa jälkeen jääpä niin hyvin kiinteä kuin irtain omaisuus mikä silloin pesästä löytyisi, on tuleva vaimolleen ja edelläsanotuille tyttärille, ehdoilla kumminkin mitä leskeen tulee, ettei hän mene uuteen naimisiin.

    Tämän merkittyä aljettiin toimitus, joka tapahtui seuraavalla tavalla.

    (lisää…)