-
Kesä hyvästelee
Kankaalta kanervakimpun kukkivan käteeni taitoin. Hyväellä silmäni sai jäkälikköä, sen hopeaa. Rantaniitylle laskeissa liehuva perhojen parvi puna-apilan olalle istui – jo pois lehahtain. Törmäpääskyset kerkeäkielet kesää mennyttä kertoo… Lennossa kaareutuen alas laskeutuvat. Kisaan ne haastelevat… Autoja asfalttitiellä kiitää lintuna mennen. Kulkijan ohittaen yksi matkaaja heilautti kättä. – Nuorikko – naurusta sen astuja arvata saa. Silmien…
-
Myllynhoitajan tytär, Onteron emäntä
Katkelma on poimittu Salli Lundin (o.s. Mäkelä) vuonna 1975 Neuvostoliitossa kirjoittamasta kirjasta Taipaleita – kaksi novellia. Sallin lapsuuden perhe asui Onterossa no 60. Äiti! Äiti rukka istuu hämärässä huoneessa. Isän istuttamaa haapapuuta tutjuttaa ikkunan alla Pohjanlahdelta puohuva syksytuuli. Vanha sokea äiti. Nuorimmaisen viesti yhä viipyy… Voineeko äiti kohtakaan antaa tietoja olemisestaan ja elämästään. – Kuuntele…
-
Isäni, laivuri Matti Esanpoika Mäkelä
Katkelma on poimittu Salli Lundin (o.s. Mäkelä) vuonna 1975 Neuvostoliitossa kirjoittamasta kirjasta Taipaleita – kaksi novellia. Ritva Leinosen lähettämien runojen myötä olemme tutustuneet Salliin ja hänen sujuvasti soljuvaan tekstiinsä. Myös allaolevassa on sanoja, joita ei enää suomenkielessä juuri käytetä – mikä tekee tekstistä vieläkin viehättävämpää. Sallin lapsuuden perhe asui Onterossa no 60. Isäni oli havainnut…
-
Pesäpuu
Näitkö metsän komopuuta? Sadat vuodet vahti kuuta, katsoi nousut auringon, vältti myrskyn vahingon. Jätti seisoi juurillansa kasvatteli poikiansa. Vähenivät, varisivat havuneulat putosivat, jäivät maahan maatumaan. Kelovanhus seisoo vaan… Nytpä silmää pesäpuuta, onkaloa, pöntön suuta: Talo lysti oravalla metsän vaarin hartioilla. Siinä kävyt jyrsitään, poikuetta vaalitaan. Löytää herkun punahattu palokärki vanha tuttu. Kelohonkaa harmajaa punatulkku tarkastaa…
-
Ontrein kuohuva kevät
Talven pitkän uinuu korven syli jylhä, etsiskelee tikka einettään. Huuhkain huhuilee huoliaan kunnes kevät-kukkuun puhkee käen rinta… Koivu pursuttelee mahlojaan. Antaa kevät armas auvoaan: kiitää rusko punapurjeillaan päivän sinimereen, hymy sen nyt siintää, haastain poutapäivää paahtavaa, vetten kimmellystä, kevää kohinaa. Purot paisuttavat virtain vanhaa uomaa kun ne ryöhyävät tulvillaan. Tuosta kosket yltyy jylinään. Mutta tulvakin…