Kategoria: 60 Ontero

  • Lemmentytön tarina

    Nämä muistelmat Oulujoen laivaliikenteestä 1800–1900-lukujen vaihteessa on kirjoittanut Maria Laukka (o.s. Mäkelä, 1883-1956) sairasvuoteellaan ennen kuolemaansa. Kuvassa nuorempi Lempi-laiva jossa Matti Mäkelä oli myös kipparina. ”Luettuani Kalevasta kirjoituksen ”Lempi ja Laine”, oli kuin vanha ystävä olisi minua pukannut kylkeen ja sanonut: ”Elä kuole vielä, kirjoita viimeisillä voimillasi meistä”. Näillä sanoilla aloittaa kirjeensä Muhoksen Jokirinteellä sairasvuoteellaan…

  • Suursiivouspäivä Parantolassa

    Tässä luutut ja harjat huiskaa, vesi kaiken lian poijes suihkaa. On suursiivous käynnissä. Siivoojina ovat tässä Iida ja Martta, pukkia pesemässä. Emäntä Ontero oiva, sysäyksiä kaiteelle antaa, Taimi vain on luutua vääntämässä. Kuva on 1930-luvun loppupuolelta; Vas. Taimi Aliina Tapio o.s. Kilpeläinen (s. 1910) Jurvakaisen no 25 Lippo-Tikkasesta. Emäntä Onterosta no 60 oli Hilma Mäkelä…

  • Runo murisee

    Kalaukkoni! Verkkosi venyttäin vedit suojasta vesille ehättäin vaikka näyttääkin yltyvän ujeltamaan taas koillinen vanhoissa kujeiluissaan. Jo piipussakin tanssiinsa riehahtaa katonharjalla vonkuu ja loukuttaa. Kalaukkoni! Polulla vieläkään en kyykkivän koukkuista varttasi nää. Pihakoirakin närhille ärhentää sana sievoinen meitäkin lähentää… Näin varpua vitsalla virvontaan runonpunoille väännän; tietää saat: sinä tuhlaajapoikani katumaton olet aikamme tuhlari sietämätön. Tuhatyhdettä touhua…

  • Purje

    Olen vesien äärillä syntynyt ja viihtynyt tyvenen puolla. Kuutamokujia katsellut ja keikkunut tuulissa tuolla. Muistatko, poikani muinoinen, purje kun tuulessa liiti. Vain oli purje se mieluinen joka illalla luokseni kiiti. Kauaksi tyttösi entinen tuulien purressa kiikkui… Vieläkin kuohussa läntisen muistelut vesillä liikkui. – Salli Lund (Virta vierii, 1971)

  • Näky

    Elämää virtaan usein verrataan ja ajan kuohupäissä laulut viihtyy. Mä vertaan eloani puroon vaan mi kallioita väistäin yhä siirtyy. Se myödänteessä juoksuun riehahtaa, putoukseen ryöhyy riemun kuohupäissä. Taas kivikkoista tietään taivaltaa ja hypähdellen pursuu pajukoissa. Pimeä uomasi jos puro lie kun öinen hetki taipaleesi valtaa – aamulla avartuu ja aukee tie, solisten riennät aurinkoista santaa……