Oli valoisa kesäyö, 28.–29. kesäkuuta 1919. Oulun seudulta kootun komppanian miehet pakenivat nälissään Itä-Karjalan Aunuksessa, jonka aiottu valtaus oli alkukesän taistelujen jälkeen kääntynyt sekavaksi perääntymiseksi. Sotakaverit käskivät iiläisen (syntynyt Tyrnävällä) Yrjö Saarenpuun vahtia kirkon ovella, kun he itse ryhtyivät varastelemaan Vieljärven kirkossa.

Yrjö Saarenpuu halusi nähdä ortodoksisen kirkon sisältä. Ryöstelyyn hän ei osallistunut. Kymmenen muuta miestä haali mukaansa pulloittain kirkkoviinejä, jauhoja sekä ruplia. Osa viineistä juotiin siltä seisomalta.

Ylin päällystö tutki tapahtunutta ja päätyi lopulta ratkaisuun, että miehistä ammuttaisiin vain pääsyylliseksi havaittu, Oulujoelta kotoisin ollut Viktor Ervasti. Toinen teloitettavista otettaisiin arvalla. Arvat vedettiin ja tappotuomio lankesi Yrjö Saarenpuulle. ¹ Lieniköhän Viktorkaan ollut sen kummemmin pääpukari – valittiinko hänetkin arvalla?

Yrjö Saarenpuu kirjoitti vanhemmilleen Iihin viimeisen kirjeen 5. heinäkuuta 1919 Tulemajärveltä.

Rakas äiti, isä ja siskot

Tämä on viimeinen kirje, jonka nyt kirjoitan; minut ammutaan aivan tyhjästä. Älkää surko minua, antakaa kaikki anteeksi, olkaa niin kuin minua ei olisi ollutkaan. Suokaa nyt anteeksi kaikki. Olen rukoillut Jumalaa.

Älkää nyt Äiti rakas kuolko suruun, ei se nyt parane, kuoloon täytyy mennä. Älkää surko kun ruumis tuodaan kotia. En tiedä tuodaanko, jos tuodaan niin haudatkaa. Älkää nyt surko. Nyt kyllä ymmärrän, mitä on karata kotoaan. Se ei tule koskaan takaisin. Jumala Teitä varjelkoon ja viimeiset terveiset kaikille tutuille ja pyytäkää anteeksi ja armoa Jumalalta minulle.

Ja älkää nyt vaan kuolko suruun ja älkää olko huolissanne. Pahahan minä olin kotonakin, aina tein sitä pahaa mitä sattui. Sanokaa Rehtorille terveiset ja viimeiset. Ei täällä näy lakia oleman. Jos olisi niin ei minuakaan olisi ammuttu. Se oli arpa, joka määräsi. Minä kiroon sen, jonka takia minä joudun tähän ammuttavaksi. Poikanne Yrjö ²

Omien teloitusryhmä ampui Viktor Ervastin ja Yrjö Saarenpuun aamuyöllä 6. heinäkuuta. Muut kirkonryöstöön osallistuneet joutuivat seisomaan kolmena päivänä kunakin kuusi tuntia puuhun sidottuna, mikä oli Aunuksen sotaretkellä tuttu rangaistustapa.

Tuomiota pidettiin heti tuoreeltaan kohtuuttomana, ja oikeuskansleri tutki tapahtumia omaisten pyynnöstä. Tutkimukset eivät kuitenkaan johtaneet jatkotoimenpiteisiin.

Tapauksesta löytyy 65 osumaa Yrjö Saarenpuu nimellä vanhoista digitoiduista sanomalehdistä, asia kiinnosti ympäri valtakuntaa. Myös Viktorin (Vilhelm Viktor Iisakinpoika Ervasti eli Sankilampi, s. 1.12.1900) viimeinen kirje vanhemmilleen julkaistiin muistokirjoituksen kanssa sekä kuolinilmoitus. Viktorin veli asui perheineen Laitasaaressa, ensin Rovalassa no 63 ja sitten Ylitalossa no 21.

Inna Lindqvist oli Laitasaaren koulun opettaja, hänestä voit lukea tästä. Saarenpuut olivat jonkinaikaa kauppiaina Laitasaaren Kaupissa.

Lue myös Rantalakeuden artikkeli 14.3.2025 samasta aiheesta.