-
Aku pakinoi – Jo olen jotaki syönyt… (1945)
” Jo olen jotaki syönyt.. syönyt uuhta, syönyt vuohta, syönyt lehmeä mahoa, syönyt karjua sikoa: en ole vielä mointa syönyt en tämän palan makuista! ” Valistunut ja arvostelukykyinen lukija havaitsee, ettei tämä ole allekirjoittaneen runoutta, vaan puhuttua suulla suuremmalla, itse Antero Vipusen, tietäjän, jonka vatsasta vaka vanha Väinämöinen konttasi hakemaan niitä kolmea puuttuvaa sanaa, mitä…
-
Aku pakinoi – Korttijonossa (1946)
Heikolta tuntuu elämä: jalat ovat tönkkönä, selkää vihloo ja korvissa soi 25:n epävireisen puhelinlangan sinfonia, varpaitten päällisnahka on riekaleina sekä kantapäissä on pahoja lyöttymiä, mustelmille iskettyjen kylkinahkojen alla voi olla poikki muutamia kylkiluita, mutta saattavat ne silti olla suurin piirtein ehyetkin – tuntuu vain siltä kuin olisivat poikki, mikä ei olisi ihme ollenkaan, kun on…
-
Aku pakinoi – Virsi ensin, pamaus sitten (1926)
On kaunista olla periaatteilleen uskollinen; jos vaikka erehdys sattuu, vastatkoon periaate puolestaan. Siitä ei kuitenkaan sakoteta eikä panna jalkapuuhun. Joskus saatetaan itse periaatekin julistaa pannaan, mutta harvoin se tapahtuu yksimielisesti, ja kuka voi väittää, että enemmistö, joka määrää periaatteen kohtalon, on aina ja ehdottomasti oikeassa. Kaikkiallahan on pimeä ja valo esiintyy vain pieninä pilkkuina. Laadittaisiinpa…
-
Aku pakinoi – Uudet suunnat rakastumisessakin (1925)
Täällä Gasellin lempi niin hento ja arka. Kyllikin sydänkin puhtoinen myös tarttuvi paulahan. Elämän lanka ja Pihlajanterttukin nuhteeton – – – Kyl. L. 1.8. -25 Rakastuminen on sangen vanha ilmiö. Ensiksikin Aatami rakastui Eevaan – heti kun näki tämän kuuluisan kaunottaren. ”Tämä on minun lihaani ja luutani”, sanoi hän hyvinkin asiallisesti ja kun Eevalla ei…
-
Aku pakinoi – Aika poika (1926)
Tunnettu savolainen matkailija ja rotuhumoristi on nyt joutunut pahaan kiipeliin savolaisten toimesta – yhdestä ainoasta sanasta. Ja se ei liene lainkaan hauskaa miehelle, joka koko vaikutuksensa ajan on pitänyt koholla savolaisrotuista kissan häntää. Kiittämättömyys on maailman palkka myöskin Savossa, ja ehkäpä ennen kaikkea Savossa. Niin – hänen nimensä on Lampen (Ernst Lampen (1865-1938), Soljan huom)-…