-
Aku pakinoi – Aika poika (1926)
Tunnettu savolainen matkailija ja rotuhumoristi on nyt joutunut pahaan kiipeliin savolaisten toimesta – yhdestä ainoasta sanasta. Ja se ei liene lainkaan hauskaa miehelle, joka koko vaikutuksensa ajan on pitänyt koholla savolaisrotuista kissan häntää. Kiittämättömyys on maailman palkka myöskin Savossa, ja ehkäpä ennen kaikkea Savossa. Niin – hänen nimensä on Lampen (Ernst Lampen (1865-1938), Soljan huom)-…
-
Aku pakinoi – Pannukakku (1926)
Oli kerran leipuri, joka aikoi leipoa makean vehnäpullan, mutta siitä tulikin pannukakku. Ja se leipuri pantiin vankilaan, koska oli tehnyt majesteettirikoksen – oli aikonut kuninkaallaan syöttää pannukakun vehnäpullana. Leipuri tenäsi, ettei se ole pannukakku, mutta kuninkaan neuvosto, kutsuttuna maistamaan sitä tekelettä, tuomitsi: pannukakku! Leipuri hirtettiin, vaikka hän väitti olevansa viaton – syy oli muka hiivassa…
-
Aku pakinoi – Äyrisaalis (1926)
Täällä maaseudun rauhassa on yleensä hyvä olla. Maailman pahuus ei ulotu tänne asti. Suurpolitiikan mainingit sammuvat jo kaupunkien laidassa ensimmäiseen petäjikköön. On erehdys luulla, että ne voisivat riistää meiltä ruokahalun ja unen virkistyksen. Locarno? Geneve?? Kansainliitto??? Hebreaa! Me annamme niille pitkää ja paksua palttua. Meillä on terveet vaistot, ja me kyllä tiedämme, millä asioilla on…
-
Aku pakinoi – Uudenaikainen runous (1925)
Vaikka onkin totta, ettei ajan raateleva torahammas itse asiassa voi tässä toukkien ja matojen ynnä muiden vaivaisten matkamiesten kotopaikasta paljoakaan pois kuljettaa, niin kuitenkin uudet sukupolvet onnistuvat aina jotain kahmasemaan ohimennen ylitse tuhisevasta avaruudesta kyhätäkseen näistä kaasuista ja eetteriatoomeista uusia tuulentupia, joiden nurkista vanhan auringon säteet näyttävät heijastuvan aivan uusin värein ja vivahduksin. Ja sukupolvinuorukaiset…
-
Aku pakinoi – Sävyisä karhu (1925)
Jo vanhat karhupsykologit ovat väittäneet, että karhu huolimatta takkuisesta turkistaan, on verrattain sävyisä otus ja täysin lojaalinen muuhun luomakuntaan nähden, milloin sitä vain ei hätyytetä tai sen ilmeiset edut ja oikeudet eivät satu ristiriitaan erinäisten periaatteitten kanssa. Koiraa karhu tosin ei suvaitse. Mutta kukapa rauhallinen otus koiraa suvaitsisi. Ampua räiköttelevän pyssymiehen lienee myöskin hankala houkutella…