-
Aku pakinoi – On tullut kesä (1925)
Meidän laakerimme olivat vielä liian laihat levätä, ja niinpä taas tartumme vanhaan haitariimme ja kiipeämme alimmalle oksalle – toki vain alimmalle oksalle, oi lukija. Huomaa tämä vaatimattomuus. On tullut kesä, ja elämme vain kesällä; talvella me olemme horroksissa ja näemme unta kesästä ja me laulaisimmekin kesästä; mutta, mutta, ei, me olemme jo sillä asteella että…
-
Aku pakinoi – Köyhyys ei ole ilo vaikka se naurattaa (1926)
Suomen kansa on aikoinaan laatinut paljon sananlaskuja ja –parsia, ja niistä kuvastuu yleensä sangen valoisa maailmankatsomus, vaikkapa joskus olisi ollut aihetta tilapäiseen pessimismiinkin. Mutta Suomen kansa on ollut humoristi hamasta äitinsä kohdusta ja humoristi – kuten ehkä tiedätte – hymyilee silloin, milloin muut itkisivät, ja tulee vakavaksi toisten iloitessa. Tämä kallis lahja se on elättänyt…
-
Aku pakinoi – Tämä ankara talvi (1926)
Tämä ankara talvi on nyt ikään kuin katumassa kovuuttaan ja kylmyyttään. Taivaan sininen silmä on sumea ja kyyneleet tippuvat. Törmien terävimmät särmät ovat puhkaisseet hangen ja maaemon mustat silmät alkavat hakea auringon katsetta. Tänä talvena tapahtuu kaikki peräti perusteellisesti; kun on pakkanen, niin se vie korvat ja varpaat ja kun sataa lunta, niin hautaantuvat jopa…
-
Aku pakinoi – Vihtorivaara (1925)
-
Aku pakinoi – Kuitenkin se pyörii (1925)
Oppivelvollisuutensa suorittanut lukija kyllä tietää, kuka näin on sanonut. Aivan sama mies, joka ensin sanoi, ettei se pyöri. No joo. Rauhallinen joulu on ollut ja loppunut. Onnellinen uusivuosi on alkanut. Avasimme juuri hirvittävän suuren mustepullon. Tunteeko lukija kylmiä vai lämpimiä väreitä selkäpiissään. Olisi hauska tietää. No, se olkoon lukijan asia. Meidän uusi virkavuotemme on kaikessa…