Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Käki kukkui sunnuntaina t.k. 6 päivänä kello kuuden aikaan aamulla Soson pysäkin lähettyvillä Heljän kankaalla. Kukahtelu oli selvää ja sointuisaa ja tapahtui se kahteen eri otteeseen, verraten lähellä ihmisasumuksia. Kukunnan kuulivat useat eri henkilöt ja oli se siitäkin merkittävä kun se tapahtui kahden asteen pakkas-aamuna.
Samoin kuultiin näillä tienoin tiistaina 8. päivänä ukkosen jyrinää luoteisella suunnalla. 1
Pirkko Kettunen poimi vanhoista digitoiduista sanomalehdistä – kiitos Pirkko!
Heikki Jaakonpoika Hyrkki kuollut 31.3.1882 Laitasaaressa 69-vuotiaana – Hyrkki no 12 – 8.4.1882 Kaiku no 14
Talon isäntä Heikki Kosunen kuoli 10.1.1890 Laitasaaressa 60-vuotiaana – Kosula 10:4 (kesken) – 16.1.1890 Kaiku no 5
Olli Juhonpoika Siekkinen nukkui kuolon uneen Laitasaaressa 13.7.1891 70-vuotiaana – Siekkinen no 52 – 18.7.1891 Kaiku no 79
Maria Kaisa Antintytär Määttä o.s. Kärnä kuollut 70-vuotiaana Laitasaaressa – Kärnä no 1 ja Isomäättä no 16 – 24.11.1897 Kaiku no 134
Heikki Yrjänän kuolinilmoitus – Yrjänä no 29 – 31.10.1906 Kaiku no 128
Iisakki Perttunen oli Onterossa no 60 asuneen laivuri Matti Esanpoika Mäkelän isoveli. Artikkelilöydön teki Pirkko Kettunen
Tämän kuun 21 p:nä vaipui täällä lyhyen taudin murtamana kuolonuneen talonomistaja Iisakki Perttunen 1 73 vuoden ikäisenä. Vainaja, joka oli viimeiseen asti harvinaisen terve korkeaan ikäänsä katsoen, oli vielä pari päivää ennen kuolemaansa liikkeellä kaupungissa.
Nuorempina päivinään otti vainaja, joka alkoi itse maanviljelyksensä aivan pienestä, innolla osaa maanviljelyksen kohottoamisen kotipaikkakunnallaan Muhoksella, missä hän ensimmäiseksi antoi valtiolle takamaitaan koekentiksi. Nuorempana hän harjoitti menestyksellä tiiliteollisuutta.
Sanginjoen kylän Vanhatalossa asuvaa Esko Holappaa haastatteli Pentti Lohela joulukuussa 2017. Tämä on viimeinen kuuden artikkelin sarjasta. Kiitos Pentti ja Esko!
Lähiseudun erämaat ovat minulle tuttuja. Tapion (metsäyhtiö) hommissa tuli 12 vuotta Ylikiiminkiä kierrettyä, joten talot sielläkin tulivat tutuiksi. Viitaselkää myöten kuljettiin ennen hillassa.
Minulla oli Ristijärveltä kotoisin oleva apumies Eero Leinonen. Tämä poika nosti enempi kuin se MM-kisojen edustaja, oli siinä miehessä voimaa. Kyllä se edustaja ihmetteli. Hänen tyttärensä voitti para-ammunnassa maailmanmestaruuden ja olympiakultaa. Kuuluu asuvan etelässä. 1 2
Äitini Vieno Kaski o.s. Jurvakainen (s. 1927, k. 2010 Oulu, haudattu Intiön hautausmaalle) kertoman mukaan hänen isänsä Juho Jaako Jurvakainen (s. 1887 Jurvakainen no 45) ystävystyi Samuli Paulaharjun kanssa ja oli näin mukana joillakin Paulaharjun tekemillä kuvausmatkoilla. Jaako ja Samuli Paulaharju asuivat myöhemmin melkein naapureina Oulussa. Jaako rakensi oman ison talon Oulun Tuiraan Valtatien varrelle. Äitini kertomaa:
Meidän talossa oli etupuolella leveät portaat ja kolme ulko-ovea vierekkäin. Talossa oli useampia asukkaita ja meillä oli niissä vuokralaisia. Asuimme itse alakerran toisessa päässä; vasemmanpuoleisin ovi johti meidän omaan kotiin. Meillä oli kaksi huonetta omassa käytössä. Oikeanpuoleisin ovi johti alakerran toiseen asuntoon, missä oli kolme huonetta. Siellä saattoi olla useammatkin vuokralaiset yhtä aikaa. Keskimmäinen ovi johti yläkertaan, jossa oli myös kaksi asuntoa ja niissäkin vuokralaisia. Pihapiirissä oli piharakennus, jonka toisessa päässä oli sauna ja toisessa päässä oli huone. Muistan, että siellä asui vuokralla ompelijatar, jolla ihmiset ompeluttivat vaatteitaan.
Vanhempani Jaako ja Olga myivät kaupunkitalon vuonna 1930 ja ostivat Pikkaraisen Aapolta talon, Kemilän, Viskaalinmäeltä. Olga-äidillä oli niin ikävä synnyinseudulleen. Kauan äiti ei kuitenkaan saanut tästä nauttia, hän kuoli vuonna 1933.