Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Koistila no 22 historia

    Viskaali

    Tässä kohtaa voisi sanoa että Perttunen sentään!

    Nimittäin Koistila no 22 on yksi Perttusen taloista, joita Laitasaaressa on useampia. Siinä kun on selvitellyt muutaman kymmenen Perttu Pertunpoika Perttusen sukujuuria, jälkeläisiä ja paikasta toiseen liikkumisia, niin alkaa jo pyörryttää! Olen aloittanut tämän tilan tutkimisen marraskuussa 2012 eli se on valmistunut todella pitkän ajan kuluessa.

    Koistila on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista tiloista Laitasaaressa, eikä vähiten lääninviskaali Olof Wallinin perheen vuoksi joka tilalla asui vuodesta 1808 lähtien. Viimeiset Wallinin suvun edustajat muuttivat vuonna 1890 Ouluun.

    Tilasivulle ladattuihin valokuviin liittyy myös erikoinen historia: ne ovat kulkeutuneet aikoinaan vuonna 1920 täältä Hailuotoon, Marttalan eli Timosen tilalle. 70-luvulla kuvat löysi mummolansa ullakolta Jukka Annunen, joka ystävällisesti lähetti meille skannatut kuvat. Kuvien alkuperäinen omistaja asui tilalla 1870-1920 eli kuvia on todella pitkältä ajalta. Useassa on myös tunnistamattomia ihmisiä, eli käykääpä kurkistamassa ja kommentoikaa!

  • Kuvia lisätty sivustolle

    Sairaanhoitaja Emmi Hyvönen

    Sivustolle hankittiin lisää levytilaa, joten nyt pystyimme vihdoin lataamaan useita kymmeniä uusia kuvia, mm. seuraaviin gallerioihin – oheisessa kuvassa Muhoksen ensimmäinen sairaanhoitaja Emmi Hartikka eli Margareta Emilia Juho Paavontytär Hartikka o.s. Hyvönen (1887-1977).

    Muistathan että kaikki eri tilojen kuvat löydät kootusti tältä sivulta.

    Vielä tulossa useisiin gallerioihin lisää kuvia, jahka ehdin käydä niitä läpi!

  • Viskaali vuokrattavana (1852)

    Viskaali

    Kuusi vuotta aiemmin oli Oulun lääninviskaali Olof Wallin kuollut vanhuuteen, ollen 75-vuotias. Viskaalin tilalla eli Alakoistilassa no 22 asuivat hänen 63-vuotias leskensä Sofia o.s. Kranck sekä 43-vuotias poikansa Jacob, joka oli tämän ilmoituksen lehteen laittanut. Jacob oli ammatiltaan taiteilija.

    Sisaret Anna Brita, Elisabeth, Emma Fredrika ja Maria olivat avioituneet ja lähteneet pois kotoa. Nuorin veli Olof oli muuttanut vuonna 1850 Helsinkiin ja toinen veli Alarik työskenteli Oulussa opettajana. Vain 38-vuotias sisar Sophia asui kotona Jacobin lisäksi ja huolehti taloudesta. Sisar Octavia tuli Raahesta pari kuukautta myöhemmin 5.8.1852. 1

    (lisää…)

  • Majuri Löthmanin lahjoitus Muhoksen seurakunnalle

    Piirros Viinikan talosta vuodelta 1850

    Winikka Hemman i Muhos socken äges af Fändriken Herr A. G. Löthman, Aftagen från Norra sidan om Elfven. Näkymä herra vänrikki A. G. Löthmanin omistamasta Viinikan talosta Muhoksen pitäjässä, piirretty pohjoispuolelta jokea. 8.9.1850. Kuvan oikeassa sivussa teksti: D. Nylander. Klikkaa kuvaa.

    Majuri Samuel Löthmanin leski Eeva asui miehensä kuoleman jälkeen hoitaen Viinikan tilaa vuodesta 1808 1 vuoteen 1837. Poika Axel jatkoi tilanpitoa vuoteen 1864 jolloin kuoli.

    (lisää…)

  • Aku pakinoi – Näytelmätaide ja Nuottarannan tyttäret (1921)

    Hiihtokilpailut Tuvalla 26.2.1933

    Nuottarannan nuorisoseura oli päättänyt yksimielisesti panna toimeen ohjelmalliset iltamat talollaan ”Valssilassa” jonain keväisenä sunnuntaina anno domino 1921. Iltamien henkisen menon kaunistavaksi kukaksi, mutta tanssikiihkoisten nuottarantalaisten suureksi harmiksi otettiin ohjelmaan ”1-näytöksinen pila”, tuollainen nälkäisen kynän helppohintainen raaputus, joista ei koskaan voi päästä tolkulle, itkeäkö vai nauraa, mutta koska itkemiseen täytyy olla edes jonkunlainen tekosyy ja nauru syntyy tyhjästä, niin on otettu tavaksi tuhansien järvien tasavallassamme hohottaa kurkun täydeltä kaikille ”huvinäytelmille” rotuumme kuuluvalla sydämellisyydellä.

    (lisää…)