Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Laitasaaren Osakaskunta 100 vuotta

    Lohta nuotalla Oulujoella 1929

    Muhoksen kuntakokouksessa 27.10.1919 päätettiin perustaa kalastuskunta Muhos- ja Laitasaaren kylien kesken. Molempia kyliä varten perustettiin toimikunnat, jotka laativat säännöt seuraavaan kokoukseen sekä huolehtivat käytännöllisistä asioista.

    Muhoskylästä valittiin puheenjohtajaksi maanvilj. Iisakki Lukka, kirjuriksi maanvilj. Heikki Kylmänen ja jäseniksi J. A. Virkkunen, Urho Pyhälä ja Jaakko Kaiponen. Laitasaaren kylään valittiin puheenjohtajaksi A. Kinnunen (Hyrkki no 12), kirjuriksi A. Keränen (Ketola no 27) sekä jäseniksi Matti Kärnä (Kärnä no 1), Jaakko Kärnä (Rönkkö no 18) ja Jaakko Väänänen (Isomäättä Väänänen no 16). 1 2

    (lisää…)

  • Raimo Rannasta Koivu ja tähti -henkilö

    Raimo Ranta

    Muhoksella joka toinen vuosi jaettavan Koivu ja tähti -henkilön kunniakirjan vastaanotti tänä vuonna Raimo Ranta.

    Koivu ja Tähti -nimitys voidaan antaa kunnianosoituksena henkilölle, joka on huomattavalla tavalla edistänyt Koivu ja Tähti -perinnettä, tuonut esille Muhoksen historiaa ja omaleimaisuutta. Hänen toiminnallaan on myös merkittävää kulttuurista vaikutusta paikallisesti ja maanlaajuisestikin. Erityisistä syistä nimitys voidaan myöntää myös yhdistykselle tai useammalle kuin yhdelle henkilölle.

    Raimo on ollut mukana kirjoittamassa Laitasaaren kylän historiaa aivan alkuvuosista lähtien. Hänen kirjoituksiaan löytyy tämän linkin kautta. Moneen historiikkiin on Raimo tuonut oman tietolisänsä, onhan hänenkin juuriaan Laitasaaressa. Raimon kirjoittamasta Juuret Henttuojan törmällä -sukusaagasta voit lukea tästä.

    Laitasaari-Seura ry onnittelee Raimoa!

    Viime vuonna tämän kunnianosoituksen sai Kaarlo Mertaniemi – ks. artikkeli.

  • Keräsen Kaarlo muistelee – osa 3 – maalaistalon arki ja pyhä

    Uusikeräsen porstuan edessä

    Kaarlo Keräsen (1924-2020) haastattelu 3.6.2015, haastattelijana Kaisu Rahko. Klikkaa kuvaa niin näet keitä siinä on.

    Joka päivä aamulla klo 8-9 syötiin eine, klo 14 puolinen, niiden välissä kahvi. Iltanen oli klo 19 päivän päätteeksi.

    Kesällä niitylle tuotiin evästä, pyyheliina levitettiin ja katettiin kahvit. Kaukaisimmat niityt olivat Rauhionojalla lähellä Rauhion taloa.

    (lisää…)

  • Martti Tarvainen 80-vuotta

    Taiteilija Martti Tarvainen

    Kalevan kulttuuritoimittaja Kaisu Mikkola (1942-2018) haastatteli taiteilija Martti Tarvaista tämän 80-vuotispäivän johdosta. Muhosta koskeva osa Suomen Kuvalehdessä ilmestyneestä artikkelista julkaistaan SK:n toimituspäällikkö Jussi Erosen luvalla 1

    Kuvataide ja luonto ovat aina merkinneet Martti Tarvaiselle paljon – enemmän kuin esimerkiksi niille taiteilijoille, jotka kiertävät maailman taidekeskuksia ja keräävät niistä kokemuksia, innoitusta ja aiheita.

    Luontoelämykset! Niistä minä sain voimaa, kun toiset nukkuivat, kertoo 80-vuotias taiteilija, maanviljelijän poika ja itsekin maata viljellyt.

    (lisää…)

  • Kaikuja Muhokselta – Hartikan omenat (1926)

    Ennen oli sananpartena: ei Oulun seudulla omenat kasvat. – Ei siinä perää ole – Höpsistä – Kuka se niin sanoo – ?

    Omenapuu Varpulan pihassa

    Näin voi siihen vastata maanviljelijä Juho Hartikka Muhokselta. Hän osti 10 vuotta sitten Oulun syysmarkkinoilta muutamia venäläisiä Astrahanin omenia pojilleen kaupungin tulijaisiksi. Niitä sitten kotona silloin tällöin syödä natusteltiin, vaan sillä ehdolla, että ruskeita jyväsiä eli siemeniä ei saanut syödä, vaan antaa isälle, joka ne sitten pani talteen riepukääröön ja säilytti talven yli eteisen yliakkunan laudalla siten karaistaakseen niitä Pohjolan kylmiä vastaanottamaan.

    (lisää…)