Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Me hankimme tämän Valametin siis Aholan nykyiseltä omistajalta joen pohjoispuolelta. Mahtaisiko kukaan tietää tämän ”Helmi Orvokiksi” kutsuttavan Valmetin historiaa? Näyttääkö tämä tutulta? Keulaan on kirjoitettu: pikku Valmet söpö :) Tarkoituksenamme on kunnostaa Valmet alkuperäiseen muotoonsa.
Nimi piikkilangankiristäjä tulee tavallaan vitsistä, tiedän tarinan, mutta tietääkö muut laitasaarelaiset (epäilen, että kyllä tietää)?
Kuvassa Alakonnun hevosia. Sirkka-tammaa, joka on toinen hevonen oikealta, pitelee ilmeisesti talon isäntä Niilo Kontu (s. 1908).
Tämän tarinan Sirkasta kertoi minulle Hilkka Kontu valokuvien skannauspäivänä Huovilan koululla ja oli niin erikoinen että jäi mieleen. Onko teillä muilla tietoa/muistoja hevosten tai autojen takavarikoinnista Laitasaaresta sota-aikana armeijan tarpeisiin?
Siepon eli Määttä 20 historia on nyt pääosin kirjoitettu. Talosivulta puuttuu vielä tilan muut asukkaat, mutta ne ovat työn alla. Siepossakin on usein vaihtuneet asukkaat ja siinä on mm. asunut Perttusia, Rusasia ja tietysti Määttiä. Vikarin kartassa vuodelta 1739, joka oheisessa kuvassa, näkyy kaksi Määtän tilaa Petteri Määttä ja Lauri Määttä. Todellisuudessa Määttiä oli enemmänkin tuolloin jo, mutta jostain syystä Vikar ei niitä karttaansa ole laittanut. Määttien jakautuminen useaksi eri taloksi alkoi noin 1690 luvulla. Sitä aiemmin oli jakautunut Kauppi Määttä omaksi tilakseen.
Kuvassa on Koivikon tilan suomenkarjan palkintolehmä. 1
Ylä-Konnusta lohkotun Haapaojan tilan omistivat Antti (s. 1893 Kuusamo, k. 1946) ja Katri Leskelä (Hilja Katariina, o.s. Kontu eli Jurvelin, s. 1895, k. 1987). Tilalla pidettiin karjaa, mutta myös tilan ulkopuolelta haettiin lisätuloja. Savottatyöt työllistivät talvisaikaan perheen miesväkeä. Silloin ei vielä ollut keinolannoitteita tai ne olivat kalliita – saven ajo turvemaille maan kasvukunnon parantamiseksi oli tärkeää. Tämäkin työ suoritettiin talvisaikana.
Pentti Häikiö kertoo alla miten Castrénin huvilasta tuli veturimiesten ja heidän perheittensä kesäpaikka. Onko sinulla muistoja tästä erikoisesta talosta? Oletko käynyt siellä Castrénien aikana – kerro muistosi kommenttikenttään.
Veturimiesten Liiton Oulun osasto ry päätti 1960-luvun alussa hankkia osaston jäsenille sekä heidän perheilleen kesänviettopaikan läheltä Oulua. Muhoksen Ketolanojalta, Oulujoen törmältä, löytyi tarkoitukseen sopiva ns. Castrénin talo. Osaston kokouksessa 12.10.1962 valtuutettiin veturinkuljettajat Max Ilvo, Reino Kaappola ja Eino Häikiö hoitamaan asiaa. Myyjäosapuolina olivat perikunnan edustajat Hanna ja Lauri Castrén – kauppakirjat tehtiin 25.10.1962. Koivulan vihkiäisjuhlaa vietettiin 11.8.1963 runsaan väkijoukon läsnä ollessa.