Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Kun Laitasaaressa päättömällä ajettiin

    Kotimaisten kielten keskuksen nauhoitearkistossa 1 on Kangasollin isäntäpariskunnan Iikka (s. 1848, ent. Karppinen) ja Anna Beatan nuorimmaisen, Tildan, haastattelu esimerkkinä Muhoksen murteesta. Haastattelussa Tilda muistelee elämäänsä nuorena Kangasollilla.

    Iikka Kangasolli, takana tytär Tilda ja vas. miniä Liisa

    Hän kertoo, kuinka kaksi velimiestä (Jussi ja Iikka) kävivät tienaamassa rahaa Amerikassa asti ja saivat sitten ostaa talot itselleen. Kangasollille tulivat Kaiku– ja Louhi-lehdet, kun hän oli pikkutyttö. Kesäiset kirkkokäynnit hevoskärryillä äitin ja isän kanssa ovat jääneet elävinä mieleen samoin kuin se, että kotona Raamattua luettiin ahkerasti ja äiti luki paljon postillaa.

    (lisää…)

  • Viilipersous ja muita tarinoita Jannesta

    Janne-ukki oli poikasena perso viilille. Herkkua sai kesäaikaan, mutta sitä ei saanut yllinkyllin. Rahkon veljeksillekin oli puukulhollinen puoliksi. Isä Aappo piirsi viilikuppiin keskelle viivan, toinen puoli oli Jannen ja toinen Heikin (Jaakko Henrik). Pojat ottivat puulusikat pirtin hirren raosta mihin olivat ne työntäneet edellisen ruoan päätteeksi, tietenkin nuoltuaan ne tarkkaan puhtaaksi ennen sitä.

    Veljekset Janne ja Heikki Rahko

    Viilinpersouksissaan Janne keksi idean: hän kaivoi viivan alta viiliä Heikinkin puolelta. Lopulta Heikin puolikin losahti Jannen puolelle. Heikki suivautui niin, että paukautti puulusikalla Jannea otsaan. Ja siitähän seurasi sellainen tappelu, että yleensä rauhallinen Aappokin talutti pojat niskasta pihalle rauhoittumaan.

    (lisää…)

  • Heikki Hyrkki antoi naimaluvan

    Hyrkin naimalupa vuodelta 1864
    Jotta pääsi naimisiin, piti käydä rippikoulu.

    Ripillepääsy nähtiin siirtymäriittinä lapsuudesta aikuisuuteen. Rippikoulun käynyt nuori astui aikuisten maailmaan ja sai näin luvan pukeutua ja käyttäytyä kuin aikuinen. Tämä sisälsi oikeuden osallistua ehtoolliselle, juoda alkoholia ja kahvia, polttaa tupakkaa ja seurustella vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa.

    (lisää…)

  • Siekkisen historian päivitystä

    Pitäjänkartta Laukanseutu

    Siekkinen on erittäin vanha talo Laitasaaressa. Kirjoitimme Lea Rinteen kanssa sen (Siekkinen 23)  historiaa.  Lea on ansiokkaasti tutkinut monia laitasaarelaisia sukuja kauan ja yksi niistä on Siekkisen asukkaat. Minun tehtäväni olikin vain koota tiedot artikkeli muotoon. Minun käsialaani on sitten nämä talon kruununtila/perintötila asiat.

    Talossa on ollut muitakin asukkaita kuin talon alkuperäisiä Siekkisiä melkoisen paljon.  Siellä on asunut mm. Leiviskän sukua, Taskisen sukua jne. Myös itsellisiä ja muita asukkaita on tilalla runsaasti, joista ollaan tehty oma alasivu.

    Osa tilan asujaimistosta on vielä kirjoittamatta ja toivomme,  että joku heistäkin kirjoittaisi. Mikäli jollakulla on intoa ja tietoa heistä kirjoittaa Siekkisen sivulle, ohjeet kirjoittamiseen löytyvät täältä.

    Kuvaa talosta myös kaivattaisiin kipeästi artikkeliin, mahtaako keneltäkään löytyä niitä? Vanha talohan on purettu muutama vuosi sitten ja tilalle on rakennettu uudempi samantyyppinen talo.

  • Lapsuus- ja nuoruusmuistoja Konnun törmältä

    Kalevi Leskelä lapsena

    Konnun törmänä pidettiin Leskelän ja Hakkarilan välistä aluetta. Meitä törmän lapsia oli kymmenkunta – serkkuni Aaro oli vanhin ja joukkueen johtaja, joka keksi erilaisia leikkejä. Eniten leikittyjä olivat konkka, kymmenen tikkua laudalla, piilosilla olo, puksusilla juoksu ja nelimaali. Myös yleisurheilun kesäolympialaisia pidettiin.

    Uimareissut olivat kesän kohokohtia. Tukinuiton aikana juostiin puomeja pitkin Hakkaraisen saareen, myös tukkisumalla juostiin.  Minä kun en vielä osannut uida, niin Aaro-serkku otti minut aina selkäänsä. Hakkaraisen ja Laukan saaren väli oli silloin pitempi kuin nykyisin. Laukan saareen piti kuitenkin päästä tuomenmarjoa syömään. Saarissa ei silloin ollut kesäasuntoja vaan niissä laidunnettiin lampaita. Olin taas kerran Aaron selässä uimassa, kun hän varmaan ajatteli, että nyt tuo poika on opetettava uimaan. Aaro sukelsi ja minun oli pakko uida – siitä se alkoi. Tulomatkan tulin jo omin avuin. Näihin leikkeihin meillä kuitenkin piisasi aikaa, vaikka silloin otettiin osaa myös kotitöihin. Olihan ne sunnuntait ja illat vapaat.

    (lisää…)