Avainsana: runot

  • Tinajoiku

    Tupaan tuttavaan on hyvä työntäytyä: myrskysäässä paarustaja poukkaa oven kädensijaan kiinni käyden, siitä kepeästi kyljen kyyheltäen sisuspuolen lämpöön lupaavaiseen. Isäntä jo tervetuliaistaan äänin hykertävin toivottelee, käden luottavaisen ojentaen. Vastaan nuori vaimo ketterästi kieppaa, katsoo säteilevin hymysilmin, saattaa saapuneita pöydän päähän. Honkapinta hohtaa hopeoissa, lavitsat kuin vyö on ympärillään. Ihmisystävyyttä yllin kyllin. Tuvan täydeltä taas työntäydyimme…

  • Hyvää Joulua lukijoillemme!

    Se kuusi oli vihreä ja pihkantuoksuinen. Sen isä pirttiin kantoi illansuussa. Ja kirkkaimpana yhä muistan latvatähden sen, mi välkkyi lapsuuskodin joulupuussa. Me lapsenkäsin sytytimme pienet kynttilät, ja niiden myötä syttyi sydämemme. Me näimme kedon paimenet ja lampaat säikkyvät. Sai jouluenkelikin vieraaksemme. Yön tummaan ruutuun piirtyi valo joulukynttilän. Se sulatteli kylmän jään ja kirren. Ja vaari…

  • Koivu ja tähti

    Kuvan lapset eivät liity tarinaan, mutta tunnistatko heitä? Kuva on vuodelta 1945. Klikkaa suuremmaksi.  Isoviha oli Suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikainen venäläisten miehitys Suomessa vuosina 1713–21. Se päättyi Uudenkaupungin rauhaan. Isoviha-nimitys on syntynyt vasta historioitsijoiden teksteissä – aikalaislähteissä siitä käytetään nimitystä venäläisen ylivallan aika. Suurta Pohjan sotaa käytiin Pohjois- ja Itä-Euroopassa. Tanska, Saksa, Puola ja…

  • Onni

    Onni on silmuja koivupuun, pajujen urpuja keväisen kuun. Lokkien liitoa vesien yllä. Kaihoa järvillä yhtyvillä. Kaikkialla on onni kun maa ja taivas on valoa tulvillaan. Harvapa onnea viljana niittää: pienet jos kerää  –  ne karttuu ja riittää. Onneni aarteina talletan muistojen kerälle kartutan metsän ääniä laulumailla aamujen ruskoja riemukkaita. Hyviä sanoja säilööni niitän, elämänlahjoina antia…

  • Itämeri

    Meri!  Olit harmaa kuin äiti hartaana huolehtivainen. Totinen kuin usein äiti. Väsähtänyt samoin kuin hän. Ja tyyni olit, tyvenhellä. Sellainen olit tänään. Itämeri. Jo huomenissa vekottelet sinisiinnoissa, nauruisin suin, hymysilmin kuin tanssiva tyttö suvikuun iloilloissa nähty. Taas puohumaan yllyit. Hartiakkaat humulaineesi huohottain päin puskea voi mitä vain villinä roiskuttain riemuisna, voimistaan kerskuin. Meren kiihtäjät, tuulien…