Avainsana: runot

  • Myöhäinen

    Myöhäinen kanerva pohjoisen maan elokuun iltoina herää. Aukaisee kuutamoon katseltavaa, yölliseen hopeaan kiedottavaa kun ruusut ja lemmikit lepää. Sinikellot häipyivät vaieten. Saloilla kanerva helää. Saattaneet kuunnella vain hiljeten hymniä vienoa kanervien. Muistumat muistojaan kerää. Hyvänolon tunteita tajuusi saat, elämä kiehtoen kutsuu nyt taas: Salojen kanerva helää. – Salli Lund, 1970

  • Elämänkertani

    Lauloi kauloi elämän laine vaahtoa viskoi, kaarnoja kietoi kalliorannalle roiskutellen. Tuulin tuiversi aalloilla uhkasi vihojen vihmoja viuhutellen. Jylisi, iski ja löi salamoita. Vastatuulessa kiskoen soudin huovaten, hinaten, kuitenkin voitin. Koivikkolehdonkin rannalle soitin tuohitorvella. Enpä moiti. Taakseni katsoen ylpeilen noista. Eteeni katsoen yhäti toistan: päivänhuilua kerran soitan. – Salli Lund, 1950

  • Kansalliseepos Kalevala tänään 180 vuotta!

    Kansalliseepoksemme Kalevala täyttää tänään 180 vuotta! Nyt on myös erityinen juhla-aika sillä Kalevala on ilmestynyt Karjalan Sivistysseuran toimesta sen alkuperäismurteella eli vienankarjalaksi. Kalevalaahan on käännetty useille kymmenille eri kielille, mutta sitä ei ole aiemmin painettu sen alkuperäismurteella. Kirjan julkaisu tapahtui Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa keskiviikkona 25.2.2015. 1 Eepokseemme syntyyn on suuresti vaikuttanut Sakari (Zacharias) Topelius vanhempi…

  • On valon vuoro

    Kaksi pimeyttä kurkotti kättä, aikainen iltapimeä, viipyvä aamuhämärä, harteillemme laskeutuen molemmat. Lumihiutaleitten laulu, jään muotoilemat pilarit, valkoliinapäiset poppelit tajullemme hymisevät kaamosajan viihdykettä torjuen pimeää tunkemasta sydänsyvyyksiimme asti. Mutta tuuli, se ahnehtija kademielinen, pyyhki poppelilta lumihuippulatvat. Harmaus hämärään jäi ikävöiden. Mutta aika, järkkymätön aina käskyn pimeydelle antoi: Peräydy! On valon vuoro! Käännyimme valoa kohti; onnitellen toisiamme…

  • Sana

    Väliin päilyy aatossilta kirkkaana kuin järven pinta, asiaa ois mielin määrin sen kun tuosta kokoon käärit runonviehkuroille taitat uutisrieskan, tuumit, laitat  – taikka paksun limpun paistat. Sanaa on niin monenlaista lämmintäkin, malttavaista. Sana on kuin raitin väki yhden hyväks kaikki näki käypäseksi kaikin puolin rehellinen sana, suorin. Toinen sana  –  torninnaakka  – kirkuu  –  kuuluu…