Avainsana: eläimet

  • Aku pakinoi – Pienten puolesta (1948)

    Ei tämä ole nyt politiikkaa. Täytyy olla varovainen. En uskalla järkyttää maailmanrauhaa puhumalla esim. pienten kansojen puolesta. Sotakiihkoilu on nyt kertakaikkiaan kielletty, enkä minä yleensä riko sellaisia: en halua enkä uskalla. Mutta pienten lintujen puolesta minä rohkenen puhua. Se ei ole politiikkaa. Ei ainakaan toistaiseksi; vaikka kyllähän jotkut etelän kansat syövät pikkulintuja, niin että: jokohan…

  • Pakkanen

    Miten selvittiin pakkastalvista maaseudulla 1940-50 luvulla Rakennukset olivat hirsirakennuksia eivätkä kaikistellen aina kovin lämpimänpitäviä. Lämmitettiin uuneilla, jokaisessa huoneessa oli omansa. Lämmitykseen meni puuta ja aikaa useampi tunti päivässä. Asuntojen ikkunat olivat kaksinkertaisia ja niiden alaosat jäätyivät kovilla pakkasilla. Ilmojen lauhtuessa jäät sulivat ja ikkunoista valui vesi puuruuhiin, jotka oli laitettu ikkunanpokien alle.

  • Evakkoja Kalilassa

    Talvisodan aikana Kalilassa oli sotaa paossa Kinnusen perhe Suomussalmelta. Välirauhan aikana he palasivat takaisin kotiin. Myöhemmin tuli tieto, että partisaanit olivat surmanneet lähes koko perheen – 26.6.1943 sattuneesta traagisesta tapauksesta voi lukea lisää täältä (klikkaa linkkiä). Karjalan evakkoja oli Karvisen perhe, johon kului Hilja-äidin lisäksi mummo ja lapset Yrjö, Lea ja Leena. Leena lähti sotalapseksi…

  • Jatkosodan muistoja kotirintamalta – osa 2

    Rannan Taisto (Rantakeränen no 23) on muistellut sota-asioita vuonna 1997. Julkaisemme muistelmat kahdessa osassa, ensimmäisen löydät täältä (klikkaa linkkiä). Kuvien hevoset eivät liity tarinaan. Hevospotilaiden määrä oli enimmillään kahdeksankymmenen paikkeilla. Eläinsairauksista oli pääosin lyöttymiä ja säkätautia. Näiden aiheuttamat avohaavat märkivät ja ne piti päivittäin puhdistaa sekä lääkitä. Nämä taudit aiheuttivat ylipitkät valjoissa olojaksot, varsinkin kärryvaljastuksessa, ja…

  • Kantakirja Pimu

    Aina silloin, kun tuonen tumma viikatemies niittää kultaista viljaa, aina silloin myöskin sälähtää sirpaleiksi paljon sisäistä kaunista, sellasta, mikä ei ole sanoin kuvattavissa eikä myöskään ajan silmällä nähtävissä ja millaista voi syntyä vain pitkäaikaisen todellisen ystävyyden ja toisiaan ymmärtävän suhteen synnyttämänä. Ja tällaistakin saattaa aina silloin tällöin, vuosien vieriessä ystävyksien kesken syntyä. Hevosihailijain tunteiden hienoimmat…