Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Inkala no 38 1900-luvun alussa

    Inkalan historiaa Heikki Huovisen (myöh. Kosusen) ajasta lähtien eli vuodesta 1906 kirjoitti Inkalan sivuille talon asukkaiden jälkeläiset Pia ja Anja.

    Inkalan Heikki oli jonkin verran maailmaa nähnyt käytyään mm. Amerikassa. 1900-luvun sotien aikaan elämä oli pelonsekaista ja rankkaa. Tilanteista haluttiin olla selvillä, joten radio ja radion kehittyneempi versio, televisio, hankittiin Inkalaan heti, kun niitä oli saatavilla. Inkalan pojissa, etenkin Taunossa, oli jonkinlaista teknikon vikaa, kun oli käynyt asentamassa urheiluystävälleen Martti Kesäniemelle omatekoisen kidekoneradion. Teknisyyttä on tullut esiin jälkipolvissakin, Kosusten lastenlasten, insinööri- ja matemaatikon ammateissaan.

    (lisää…)

  • Junninoja

    Ohi niityn kukkakirjavaisen
    matkaa Junninoja mutkien.
    Näyttää pinta koivukuvajaisen.
    Neliapilaa on matto rannan sen.
    Siitä eespäin sydänmaille – siellä
    ristii teerenpolun muurahaisen tie.
    Valpas hirvi löytää janollensa juomaa,
    muttei siitä Junni sanaa vie.
    Kuvastaa saa salon suurta rauhaa,
    pohjan peiliin päivä hymyää.
    Puron tumma pinta kantaa tuomen lunta
    pudonnutta, varissutta, valkeaa –
    ujoilevaa niinkuin ensi lempi.

    Junnin vartijat kuuset korkeat
    käärii vaalien salat – ne sanat –
    joit ei unhoittaa kuuset aiokaan –
    Junninojan lumot, lemmen punot
    tietää se myhäillen.
    Satujaan ei kerro… Kuiskailuja
    kultalukoin, sinisalvoin saattaa
    ajan pitkän aittaan.

    Vaeltaa, tarattaa koivikossa
    inttää itsekseen… Poukaman
    taas tapaa Junninoja vapaa
    viihtyy mietteineen.
    Pajut rantojen kuiskii huojuen…
    Soittaa sinikellot kutsuen…

    Kevään kultapäivin keltasirkku
    ojan rinteen iloitsemaan saa.
    Lehtokerttu lemmenlauluun luontuu
    tilttitaltti tiputtaa –
    laskee hetket jolloin onni jossain
    ihmisrinnan löytää odottavan…

    Puron lailla ihmiselo matkaa
    tiheikössä tietään puskien.
    Paaden kaarrettuaan riemukkaasti pauhaa
    taasen pajukossa hiljeten.
    Joskus estää sulku maatuvainen,
    mutta puro puurtaa läpi sen.
    Soutaa valkopilvi untuvainen
    pohjan tummokossa päilyen.

    – Salli Lund

  • Lohijupakan Kontu ja Vesa

    Heikki Kontu

    Kämnerioikeuden pöytäkirjoissa mainittu entinen lautamies Heikki Pentinpoika Kontu syntyi 24.5.1739 Kärnän talossa no 1 ja kuoli 23.4.1803 Konnun no 31 isäntänä. Heikki vihittiin 13.4.1764 Kristiina Pekantytär Konnun kanssa. Kristiina oli syntynyt 11.9.1742 ja kuoli 20.1.1814. Kärnässä asuessaan he saivat lapset Matin (s. 13.12.1764) ja Tuomaksen (s. 12.12.1768). Vuonna 1771 perhe muutti Kristiinan kotitaloon Kontuun, jossa asui vielä pitkään Kristiinan veljiäkin perheineen. Lapsia syntyi rippikirjojen mukaan vielä Pentti (s. 1.9.1773, kuoli kahden viikon ikäisenä 14.9.) ja Pekka (s. 27.6.1781). Syntyneiden ja kuolleiden luettelossa on vielä pienenä kuolleet tyttäret Anna Kristiina (s. 22.11.1775, k. 10.10.1779 punatautiin) ja Dorotea (s. 7.12.1779, k. 10.8.1780). Lue tarkemmin lähdeviitteineen sivulta Kontu no 31.

    (lisää…)

  • Lohitynnyrit

    Kansallisarkiston digitoiduissa dokumenteissa on vastikään ilmestynyt Oulun kämnerioikeuden pöytäkirjat vuosilta 1801-04. Niissä on yleensä vain porvareiden raha-asioita. Muhoslaisista näissä on kolme juttua, joista yksi laitasaarelaisista – ohessa Ritva Nygrénin suomentamana ja kirjoittamana:

    Laitasaarelaismiehet, entinen lautamies Heikki Kontu ja lampuoti Jaakko Vesa olivat 8.9.1801 tuoneet Ouluun myytäväksi neljä puolikastynnyriä suolattua lohta. Lohi oli lajittelussa huomattu mädäntyneeksi ja happamaksi, minkä vuoksi maistraatti oli takavarikoinut tynnyrit. Kaupungin varaviskaali ja varavouti Georg Henrik Humén teki asiasta valituksen kämnerioikeuteen. Oikeuden istunnossa 9.9. vain Vesa oli paikalla, Kontu oli jäänyt pois huonovointisuutensa takia. Vesa myönsi, että heidän kuninkaan padosta ottamassaan lohessa oli vähän hapanta makua.

    (lisää…)

  • Kukkaistytöt ja muita kuvia

    Perttunen 21 tilasta lohkotun Kangasollin albumiin on lisätty kuvia. Kuten aina, näissäkin on tunnistamattomia henkilöitä. Kommentoikaapa albumin alle!

    Selaa Kangasollin kuva-albumia tämän linkin kautta (tai talosivun yläosassa olevan kuvalinkin kautta).