-
Katsaus Laitasaaren varhaiseen asutushistoriaan
Kampakeraamiseen aikaan noin 4.000 vuotta sitten Laitasaaren alue oli meren peitossa. Oulujoen suu oli Pällin-Pyhäkosken tienoilla. Rautakaudella (Suomen rautakausi alkoi 500 eaa, päättyi 1300 jaa) Laitasaarenkin alue oli mannerta.
-
Aku pakinoi – Uskolliset ystävät (1946)
Me olemme Aapin kanssa syöneet päivällisen, ja nyt me tyytyväisinä sulattelemme sitä ja mietimme. Aappi kyyröttää lattialla pää etutassujen varassa silmät raukeana ja puoliummessa, ja minä pää vain toisen etutassun varassa tuijotan Aappia ja koetan tunkeutua sen sielun maailmoihin, sillä minua kiusaa ajatus, etten tiedä tarkalleen, mitä ainoa kaveri ajattelee ja onko siihenkään loppujen lopuksi…
-
Laitasaarelaisia Amerikassa – osa 2
Amerikkaan muuttaneista laitasaarelaisista on kerrottu jo aiemmin tässä jutussa (klikkaa linkkiä ja klikkaa kuvia – näet niistä lisätietoja). Tietoja Amerikkaan muuttaneista saa Siirtolaisuusinstituutin nettisivujen kautta joko passi- tai matkustajaluettelotietokannoista. Molempiin vaaditaan maksulliset käyttäjätunnukset, mikäli haluaa tehdä haut jotka antavat täydelliset tiedot. Em. kannat sisältävät enimmäkseen tietoja 1898-1920 ajalla rapakon taakse muuttaneista. Siirtolaisuusinstituutin tietokannat – matkustajaluettelo…
-
Pekkalan kankaan erikoinen kivi
Luonnossa näkee erikoisia kiviä ajoittain ja vanhoja kivikautisia asuinpaikkoja ja kiviröykkiöitä. Niitähän on täällä Laitasaaressakin. Ylläoleva kuva on Pentti Lohelalta ja Huovilassa skannattu. Kyseessä on Laitakankaan kivikautinen asuinpaikka. Samuli Paulaharju kirjoitti Kotiseutu-lehteen vuonna 1910 erikoisista kivistä, joista on löytynyt jalanjälkiä!
-
Aku pakinoi – Sateen jälkeen (1946)
Ei vesi-, ei lumi- vaan tähtisateen. Ei meteori- vaan oikeitten tähtien sateen. Ei tosin aitojen kiintosellaisten, jotka loistavat omaa valoaan, vaan niiden helyjen, jotka saavat kirkkautensa siitä auringosta, jonka ylväs nimi on kunnia. Joo – kunniamerkkejä on taas tippunut yhdelle ja toiselle. Pitkä luettelo näkyy olevan, mutta ei niitä vain koskaan kaikille riitä, ei läheskään.…