Elämää virtaan usein verrataan
ja ajan kuohupäissä laulut viihtyy.
Mä vertaan eloani puroon vaan
mi kallioita väistäin yhä siirtyy.

Se myödänteessä juoksuun riehahtaa,
putoukseen ryöhyy riemun kuohupäissä.
Taas kivikkoista tietään taivaltaa
ja hypähdellen pursuu pajukoissa.

Pimeä uomasi jos puro lie
kun öinen hetki taipaleesi valtaa –
aamulla avartuu ja aukee tie,
solisten riennät aurinkoista santaa…

– Salli Lund (Virta vierii, 1950)