Alli Lydia muistelee (2)


13.3.2001 muisteluksia lapsuudestani ja syntymäkodistani Reiniltä (Seppo J. A. Karppinen)

…jatkoa ensimmäiseen osaan.

Pulpettikaverini oli Keräsen Reino, serkkuni. Oli sovittu että asuisin setäni Emil Parviaisen talossa, josta pitäen kulkisin alakoulua. Setäni sairasti vaikeaa reumaa ja lisäksi keuhkotautia. Käärmelän Iida-täti oli niin ihana ihminen että minäkin vain menin Iida-tädin taloon. Sain siellä nukkua serkkuni Ainon kanssa. Serkkuni Esti (Ester) taisi olla noin kolmen vuoden ikäinen ja kun hyvä Iida Arola, isäni sisko, oli lapseton. Hänen Jaakko-poikansa (adoptoitu) oli oppikoulussa Haapavedellä. Tädin hoidossa olivat orvoiksi jääneet Reino Aaprami, Enni Maria ja Eino Matias. Näin ollen Iida-tädin hoitoa tarvitsivat monet orvot. Myös Martti-veljeni kävi koulua Hyrkissä, koska sinne oli lyhyempi matka kuin Laitasaaren kouluun. (Huom! Allin pitäisi olla ao. koulukuvassa v. 1938)

Reinillä olin toki vapaapäivät koulusta. Alkoi olla kevät ja muistan kuinka Rauha oli pikkuveli Kaarlon kanssa tehnyt ”höpö-höpö leekauksen”. Se oli tehty siten että tappeja oli työnnetty maahan niin lujaan kuin pienillä voimilla saattoi ja tappien varaan keveitä rimoja. Muistan kuinka Rauha-siskoni oli iloinen voidessaan esitellä leekausta. Lumet oli sulaneet ja kesälintuja kuuntelimme.

Ikävöin omaa rakasta Rauha-siskoani! Hän sairasti vaikeaa reumaa ja säälin häntä kovasti. Kuljimme yhdessä niin paljoin kuin kykenimme. Kannoin häntä reppuselässä siten että meillä oli ”istumakivet” – laskin hänet välillä alas ja nostin taas selkääni, matkaa siten vähän kerrallaan taitoimme kiveltä tai kannolta toiselle edeten. Isäni suvussa on ollut kurkkuangiinaa usealla ja reuma on angiinan seuralainen. Se on hyvin, hyvin vaikea tauti. Toivon että se loppuisi koko maailmasta!

Rauha-siskoni oli mieleltään kärsivällinen ja älykäs, kaunis kultatukkainen. 20 vuotiaana hän nukkui ikiuneen paljon, hyvin paljon kärsittyään. Ehkäpä hänen osansa on kultakutrisena enkelinä taivaassa!

Kotonani Reinillä pidettiin usein kiertokoulua. Meitä lapsia oli useita oppilaina. Muistan Hämälän Katrin, Holapan Hiljan ja siskonsa Lyylin sekä Könön Annin, Hämäläisen Reinon, Keski-Kotilan tytöt Sylvin, Siirin ja Sirkan. Opettajana Esteri Vesa. Kirjoitimme rihvelitaululle hyvin ohuella rihvelikynällä. Se taulu oli helposti särkyvä. Onneksi siinä oli puiset reunat. Kynällä kirjoitimme ja kun kirjoitus oli ohi, pyyhimme sen kostealla kankaan palasella. Taulu oli taas valmis uuteen yritykseen opetella kirjoitusta. Myös laskentotunneilla käytimme samaa taulua ja samaa ohutta kynää. Reinin pitkän pöydän ympärille meitä mahtui monta oppilasta.

J.K. Mistä talosta oli Hämälän Katri, entä Holapan sisarukset Hilja ja Lyyli, Hämäläisen Reino – mikä tila on Keski-Kotila? Nämä henkilöt ovat syntyneet 1920-luvun loppupuolella, lähteemme ei kata noita aikoja. Kysyy Solja


Yksi vastaus artikkeliin “Alli Lydia muistelee (2)”

  1. Hei. Reino, Enni ja Hilkka. Kuka Hilkka? Minusta tuon pitäisi olla Eino.
    Vai olenko väärässä?
    Solja: Taidatpa olla oikeassa. Reino, Enni ja Hilkka ovat Keräsen lapsia, muisteleekohan Alli tässä enonsa Heikin lapsia. Heikkikin kuoli keuhkotautiin. Korjaanpa tekstiin. Kiitos hoksauksesta!