-
Karjalaisista – karjalaisuudesta
Kahten puolen rajua karjalazet kazvau. Igävä on heijän olla nägemättä rodn’ua 1 Tässä Karjalainen rahvas -laulun sanoissa on totuus ajoista, kun Karjalan sulki rautaesirippu. Meitä karjalaisia kasvoi todellakin kahden puolen rajaa – ja yhä kasvaa. Meni kauan – 1990 -luvulle saakka, ennenkuin karjalaiset pääsivät käymään entisillä kotipaikoillaan rautaesiripun laskeuduttua.
-
Kirjailija Salli Lund (Hill, Mäkelä)
Kirjailija ja runoilija Salli Lund (o.s. Mäkelä, myöh. Hill) syntyi Muhoksella 12.12.1902 perämies Mäkelän perheessä yhdentenätoista lapsena. Perhe oli muuttanut Oulusta Onteron taloon Laitasaareen. Sallin vanhemmat olivat Matti Esanpoika Mäkelä (s. 9.1.1850 Utajärvi, k. 2.7.1929 Muhos, alk. Roininen) ja Kaisa Kristiina o.s. Sankilampi (s. 23.7.1860 Oulu, k. 25.10.1938 Muhos). Sallin kolmas aviomies oli Jukka Hill(i)…
-
Aku pakinoi – Sateen jälkeen (1946)
Ei vesi-, ei lumi- vaan tähtisateen. Ei meteori- vaan oikeitten tähtien sateen. Ei tosin aitojen kiintosellaisten, jotka loistavat omaa valoaan, vaan niiden helyjen, jotka saavat kirkkautensa siitä auringosta, jonka ylväs nimi on kunnia. Joo – kunniamerkkejä on taas tippunut yhdelle ja toiselle. Pitkä luettelo näkyy olevan, mutta ei niitä vain koskaan kaikille riitä, ei läheskään.…
-
Muistokirjoitus – opettaja G.A. Ala-Kojola
Kotonaan Muhoksen Laitasaaressa vaipui tk. 20. pnä ikiuneen kansakoulunopettaja, kapteeni G.A. Ala-Kojola pitemmän aikaa sairastettuaan. Hän oli syntynyt Lapualla maanviljelijän poikana 14.6.1894 ja valmistunut kansakoulunopettajaksi Rauman seminaarista v. 1916. Toimittuaan opettajana Nivalan Välikylän ja Ylivieskan Raudaskylän kouluissa liittyi hän vuonna 1920 Kalevan toimituskuntaan, mutta jo seuraavan vuonna siirtyi jälleen takaisin opettajatoimeen, tällä kertaa Muhokselle Laitasaaren…
-
Sotamuisteloita osa II
Kun sota sitten vaan jatkui ja työvoimasta tiloilla oli pulaa miesväen ollessa rintamalla. Silloin avuksi saatiin sotavankeja ja myös meidän kotiin tuli töihin sotavankina Antreas -niminen nuorimies. Hän osasi jokusen sanan suomea, mutta oli arka. Hän otti minut mukaansa moneen paikkaan, missä teki maatilan töitä – olin kait jonkinlainen turva hänelle. Antreaksella oli tapana kantaa…