-
Koivikon agronomi Laine (1930)
Ilmakuva Muhokselta Koivikon kohdalta v. 1955. Koivikon kaksikerroksiset punamullatut rakennukset purettiin 1960-61. Uudet rakennukset otettiin käyttöön 1963. Helsingin Sanomien 3.2.2013 julkaistussa artikkelissa kertoo musiikkitoimittaja ja tietokirjailija Jake Nyman isoäidistään: Isoäitini Elli Wilhelmiina Fennia Laine (1899-1976 – Elli Fennia Vilhelmiina Laine, s. 27.9.1899 Rauma) opiskeli agronomiksi Tanskassa, jonne hänen isänsä, merikapteeni Frans Wilhelm Laine oli lähettänyt…
-
Iso Viinikka (1928)
Eräänä talvipäivänä 1808 saapui Viinikan pihalle Muhoksella kaksi kuomurekeä, jotka pysähdytettiin asuinrakennuksen kuistin eteen. Ensimmäisestä reestä nousi puuskuttaen vanha herra ja hänen jälkeensä hyppäsi pihalle kaksi nuorta miestä. Karskilla äänellä käski vanha herra viedä hevosen rekineen tallin eteen, antaa hoitoa hevoselle sekä toimittaa rekivaatteet suojaan. Sitten ajettiin toinen kuomureki edellisen paikalle ja vanha herra seuralaisineen…
-
J. B. Heikkisen 38 teesiä työväelle (1923)
Utajärvinen edesmennyt kotiseutuneuvos ja pikkuserkkuni Pekka Oilinki kirjoittaa Karhun no 7 isäntä Juho Benjamin Juhonpoika Heikkinen osti yhdessä uuden vaimonsa kanssa 9.8.1923 tehdyllä kauppakirjalla Utajärven Osuuskaupalta pääosan eli 0,3619 manttaalia Utajärven Laitilan no 5 talosta. Samalla Julius-poikaa varten ostettiin Utajärveltä Sipolan eli Ala-Oravan tila. Kun Juho muutti Laitilaan, hän oli ”tavallisen” ihmisen eläkeiässä, 65 vuotta…
-
Kaikki se varkaalle kelpaa (1896)
Heljän talon pellon laiteelta Muhoksella on varastettu vähäinen lantakasa sitte kuin yöt alkoivat käydä pimeöiksi. Ei tiedetä suuntaakaan, mihinkä sitä olisi viety. Varas lienee arvattavasti aikojaan myöten kantanut säkillä tuon sanotun lantaläjän, sillä niissä paikoin ei käy hevosella kulkeminen kenenkään huomaamatta. Tämä on merkillistä, kun ei ole koskaan kuulunut että sitäkin tavaraa varastettaisiin. Niin todellakin…
-
Suurraivaaja Heikkinen vaikeuksissa
Karhun tilan laajat suoalueet ja rappiokunnossa olevat viljelykset herättivät uuden omistajansa valtavaan raivausinnostukseen. Senaikaiset raivausvälineethän olivat kirves ja kuokka, joiden avulla vesakko kaadettiin ja alue kuokittiin. Sen jälkeen koko alue poltettiin ja ojitettiin. Alueen polttamiseen ei mennyt kuin yksi tulitikku, sillä J. B. Heikkisellä oli reen perässä rautalankahäkissä juurikoita ja turppaita, jotka hän sytytti ensin…