Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Lyyli Similä: Siekki-Olli ja muut näkijät

    Tervahaudan poltto

    Näkijäksi sanotaan ihmistä, joka näkee kirkonväkiä, pikku-ukkoja y.m. Näkijät, ainakin meidän seudulla ovat olleet miehiä, yksi elää vieläkin. Näkijäksi sanotaan tulevan, jos esim. ruumisarkun liina hipaisee kasvoihin.

    Noin 30-40 vuotta (huom – teksti kirjoitettu 1930-luvulla) sitten oli Muhoksella Siekkisen talossa isäntä jota kutsuttiin Siekki-Olliksi. Hän oli taikuri. Kerrankin hän sytytti metsän palamaan, saadaksensa kuivaa polttopuuta. Hän kiersi kävellen sen paikan minkä aikoi polttaa. Ja tuli poltti tuon kierroksen sisällä olevan osan, mutta ei mennyt ulkopuolelle.

    (lisää…)

  • Norjan pappa Muhoksella 1964 – osa 1

    Samoihin aikoihin kun Muhoksella valmistauduttiin elokuun 1964 maatalousnäyttelyyn, vieraili isiensä mailla Muhoksella 82–vuotias teräsvaari Hjalmar Kärnä Norjan Vadsjöstä. Allaoleva artikkeli on julkaistu Tervareitti-lehdessä 10.7.1964 ja julkaisemme sen nyt lehden luvalla. Hjalmar Kärnä oli tunnettu myös monivuotisena Kirjeitä Ruijasta -kolumnien kirjoittajana sanomalehti Kalevassa. Artikkelin kakkososan löydät tästä. Arkistolöydön teki Pentti Lohela.

    Pidetyn norjalaisen vieraan Hjalmar Kärnän saivat muhoslaiset vieraakseen viime viikolla. Monet muhoslaiset ovat käyneet häntä tervehtimässä matkaillessaan Norjassa. Hänen ystävällisyytensä ja vieraanvaraisuutensa saa siellä vieraat viihtymään. Noin neljä vuotta sitten sai Kärnä tietää missä hänen suomalais-sukulaisensa ovat ja tutustui heihin rovasti A. I. Heikinheimon opastuksella. Muhokselta löytämiensä sukulaisten ja ystävien luokse hän on matkustanut nyt kolmannen kerran. Hänen vaimonsa Lyydia Riipi on suomalaissyntyinen ja kotoisin Sodankylästä.

    (lisää…)

  • Lyyli Similä: Linnuista

    Kurkia ja kauriita 2012

    Käki

    Yleinen luulo on, että käellä on mukanaan pikkuinen lintu oppaana, jota sanotaan käjen piikaksi ja sanotaanpa että käki syksyllä muuttuu haukaksi (käkihaukka) ja ensimmäisenä syö tuon oman piikansa.

    Käki kukkuu: ”hallaa hankeen, leipää lehteen, viljavuotta varpuun”.

    Käen kukunnasta nuoret ennustavat montako vuotta naimatonna käyvät.

    Muistan kerran lapsena kuunnelleeni käen kukuntaa aikaisena aamuhetkenä. Menin pihalta huoneeseen, jossa kerroin kuulemani, naapurin vanha emäntä, joka sattui myös olemaan sisällä, sanoi silloin: ”Ny käki paskanti sun, kun kuulit sen kukkuvan ennenkun mittää olit suuhusi pannu.”

    (lisää…)

  • Aku pakinoi – Vapaan valistustyön vainiolta (1941)

    Laitasaaren Marttoja (1938)

    Olkoon sen kylän nimi vaikka Saarensyrjä. Me saarensyrjäläiset olemme siksi vaatimattomia, ettemme tahdo itseämme mainostaa ja siksi esiinnymme mieluimmin salanimellä, vaikka se ei olisikaan aivan tavallista sellainen vaatimattomuus. Vähäpätöiset syrjäkylätkin sepustavat itsestään kaikenlaista tyhjänpäiväistä, jota ei kannattaisi painattaa sanomalehteen.

    Kun allekirjoittanut yli pari vuosikymmentä sitten päätti pikimmältään pistäytyä Saarensyrjässä, unohti hän itsensä sinne eikä ole vieläkään muistanut lähteä pois. Ja niin on käynyt monelle muulle. Sellaista ei voi sanoa joka kylästä.

    (lisää…)

  • Similät Siekkisen mailla

    Similän perhe

    Pekka Similän (Armas Pietari, s. 1892) äiti Greta Heikintytär Similä (s. 1858) muutti Tyrnävältä Apajaan no 38 emännöitsijäksi. Apaja oli silloin kestikievarina. Talon emäntä oli sairastunut, joten apu oli tarpeen. Gretan äiti oli Inkalan tyttäriä naapurista.

    Apajan isäntä Pekka Juhonpoika Apaja (alk. Rahko, s. 1849) jäi leskeksi vuonna 1891. Leskimies Pekka sekä lapset Mari, Lippa, Katri ja Jussi asuivat taloa. Greta oli Pekka Apajan kanssa kihloissa, mutta he eivät koskaan avioituneet.

    (lisää…)