Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Muistoja vanhasta Onteron valokuvasta – osa 1

    Kuva on otettu vanhalta tieltä – vielä minunkin lapsuudessani tie kulki tuosta talon päästä. Toisella puolella tietä oli savusauna, siitä jonkin matkan päässä samalla puolella maakellari pärekattoineen ja peltosarkojen päässä lato ja pärehöylä.

    Oikeanpuoleisessa rakennuksessa oli navetta, lato ja päässä huusi. Tien ja ladon välissä oli iso pyöreä virtsakaivo, josta lapsena varoitettiin. Piippu rakennuksen katolla on navettakeittiöstä, samassa tilassa oli kaivo, rakennuksen sisällä, ja hyllyt pestyille lypsyastioille talvella. Kesällä ne olivat navetan seinustalla. Se oli myös paikka, jossa en saanut olla – oli monta vaaran paikkaa – muuripata ja kaivo. Sitten oli ovi varsinaiseen navettaan, pihan puolella oli lehmien parret ja tien puolella karsinoita. Niissä oli pieniä vasikoita, lampaita, sika ja kanoja. Talven mittaan lisättiin kuivikkeita karsinoihin ja keväällä vasta luotiin korkeiksi käyneet lantakasat.

    (lisää…)

  • Vaijo

    Kuvan koira ei liity tähän tarinaan, mutta viisas koira oli tämä Topikin

    Muistuupa tässä mieleen kauempaakin koirajuttu. Se on sota-ajalta, sen kertoi minulle äiti. Silloin äidille oli hänen sanojensa mukaan ”sotaherra” tuonut hoidettavaksi komean venäjänvinttikoiran. Mielessäni ei ole sen kummemmin, miten ja miksi näin.

    Koira oli nimeltään Vaijo. Se oli ollut ystävä ja turva. Äidin kertoman mukaan se makasi vauvanvaunujen vierellä ulkona ja oli mukana hevosta haettaessa laitumelta. Niin hevosen kintereillä oli kulkenut, että tämä oli potkaissut ja koira ilmassa lentänyt…

    (lisää…)

  • Sivuston ohje päivitetty

    Käykääpä lukemassa, uudet ja vanhatkin sivuston lukijat – ohje löytyy täältä – klikkaa linkkiä. Ohje -sivun löydät myös menupalkista.

  • Laitasaaren esineistöä – kolmijalkapata

    Kolmijalkapata

    Lahjoittanut Muhoksen kotiseutumuseolle Väinö Huovinen (Laitasaari, Huovinen).

    Pyöreä jalallinen pata, jossa kädensija. Jalan kork. 10,5 cm – padan kork. 12 cm – halk. 21 cm – kädensija 11 cm.

    Vanhoissa perukirjoissa ruokapata oli usein arvokkain talousesine.

    Katso Huovisen talon sivulta uusi ilmakuva talon pihapiiristä. Kiitos Riitta!

  • Itämeri

    Meri!  Olit harmaa kuin äiti
    hartaana huolehtivainen.
    Totinen kuin usein äiti.
    Väsähtänyt samoin kuin hän.
    Ja tyyni olit, tyvenhellä.
    Sellainen olit tänään. Itämeri.

    Jo huomenissa vekottelet
    sinisiinnoissa, nauruisin suin,
    hymysilmin kuin tanssiva tyttö
    suvikuun iloilloissa nähty.

    Taas puohumaan yllyit.
    Hartiakkaat humulaineesi huohottain
    päin puskea voi mitä vain
    villinä roiskuttain
    riemuisna, voimistaan kerskuin.
    Meren kiihtäjät, tuulien poikaset kirmaa.
    Elän!  Riemuitsen, uppoan Itämeren hurmaan.

    …Iltaruskosi kultia tuijotin taas.
    Syvän rakkauden täyttymys kai…
    Tosi onneen  –  niin mieleeni sai  –
    voisi ruskoas vertailla saattaa.

    Itämeri sininen.
    Rantaan liekkuu aaltonen.
    Pois savuaa laiva.
    Jää rannalle raakun kuori.
    Sen rinnalle minä.
    Minun luokseni liekkuu kaipaus  –
    Itämeren ääni sen toi
    maininki kantoi  –
    merentakaisen syntymämaan
    hiljaisen, myöhäisen kutsun,
    lauluista ihanimman.

    – Salli Lund