Mäkelän mäen asukkaista

Paavo Salmi (s. 1943, lapsuuden koti Penninkankaassa no 56) muistelee 28.3.2015

Onteron väkeä 1919 Laukat asuivat Ontero no 50 Kanervan tilaa, jonka nykyään omistaa Matti Laukka. Tila on Päivärinteen alueen rajalla, mikä on nyt suljettu läpiajolta kaavallisin perustein. Tiera Laukalla (Viljaminpoika) oli autotalli puheena olevalla paikalla, ja on vieläkin olemassa, se vaan oli niin pieni, että Tieran piti rakentaa isompi autotalli pellolle. Tätä tallia ei enää ole, paikalla on nyt rivi- ja omakotitaloja. Tieran rakentamaa taloa asui sittemmin tytär Lea Laukka (s. 1944, k. 2015), joka oli samanikäinen kanssani. Samaa sukua oli Tarmo Mäkelä (s. 1924, k. 1994), joka oli autonkuljettaja A. Möröllä. Myös Tarmo perheineen asui tällä Laukan tontilla. Sittemmin Tarmo rakensi talon nykyisen Tarmontien varteen, kiinteistön omistussuhteista en tiedä.

Mäkelän mäen vanhat talot ja niiden asukkaat ovat jollain tavalla sukua keskenään, Roiniset ja Onteron, eli Matti ja Hilma Mäkelän sekä Laukan suvut ovat sukulaisia, näin kertoi Heimo Mäkelä (s. 1921), veteraani, joka asui muisteluni aikaan Muhoksella Tähti-kodissa. Laukan tilaa asui Laura Laukka (Viljamintytär). Elävästi muistissani on Lauran pojan Eskon traaginen hukkuminen juhannuksena 1956 Junniojan suulla. Olin paikalla naapurien lasten kanssa, Esko ui vähän syvemmällä vedessä ja huusi, että tulkaa tänne, täällä syvissä vesissä on hyvä uida. Kohta Eskoa ei näkynyt, mutta hänet saatiin ylös ja Päivärinteeltä tuli lääkäri häntä elvyttämään. Silloin oli käytössä eräänlainen keinulauta, taisi olla aika tehoton. Oli surullinen tapahtuma koko kylälle ja suuri suru hänen äidilleen. Laura asui taloa vielä pitkään, muistan hänet maitolaiturilta, kun veimme maitopäniköitä maitoautolle.

Heimo Mäkelä Muistan myös, että Laukassa oli viljankuivaamo, rakennus on olemassa vieläkin, kävin siellä kuivaamassa viljaa isäni kanssa. Tiera Laukka oli 1940-luvulla kuljettajana Juntusella, jolla oli linja Päivärinteeltä Ouluun. Tiera osti linjan itselleen ja hoiti sitä 1950-luvun. Sitten hän möi linjan A. Mörölle ja 1960-luvulla Mörö liikennöi linjaa. Tarkempia aikoja ei ole tiedossani.

Sota-aikana Tieralla oli käytössä häkäpönttöauto, missä polttoaineena käytettiin klapien lisäksi käpyjä. Myös veljeni Matti ja sisarvainaani Sirkka keräsivät käpyjä Tieralle. Matti muisti, että maantie meni aluksi Päivärinteen alueen läpi Laukan pihapiirin kautta, portti piikkilanka-aidassa oli hyvin kapea, mistä linja-auto juuri ja juuri mahtui.

Roinisen talon väkeä (Mäkelä 19) Autoliikenne oli tuolloin hyvin vähäistä, jokainen auto oli ihmettelyn ja kummastelun kohteena. Veljeni kertoi, että he Laukan Matin kanssa kirjasivat vihkoon jokaisen näkemänsä auton rekisterinumeron. Laukan Matilla oli värikuvia hienoista Amerikan raudoista, joita ihasteltiin. Suomen teillä niitä ei näkynyt, ainakaan siellä Päivärinteellä.

J.K. Viljami Laukan ja Olga Maria Mäkelän kolme lasta syntyivät heidän olleessaan Amerikassa; siellä pariskunta myös tapasi ja avioitui. Paikkakunta oli Adams Township Houghton Michigan ja lasten isä mainitaan kaivostyöläiseksi. USA:n dokumenteissa on Tiera Ilmari Laukka (s. 14.9.1908) sekä sisaret Aino Maria (s. 17.3.1907) ja Laura Helena (s. 14.12.1909, k. 1998, tiedot poikkeavat hautakivessä olevista). Laukat toivat mukanaan Amerikasta ison valokuva-albumin, jossa on sekä amerikkalaisten ystävien, sinne Muhokselta lähteneiden että sukulaisten kuvia – ja useassa vielä kuvatekstit. Nämä kuvat ovat olleet korvaamattomana apuna henkilöiden tunnistamisessa. Vanhempien hautakivi Muhoksella.

Kategoria(t): 19 Mäkelä, 56 Penninkangas, 60 Ontero Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *