Kuohuissa keinuu ja kiikkuu
summaton tukkien vuo:
vaeltaa viiltää, soluu ja soljuu puut,
köriläät paljaat, kuoritut,
toisia kaarnaisin vaipoin
kiviä kolkkaen pitkin ja poikittain,
tyrkkivät toistaan ja nostavat noin
nupopäätä,

kiire  –  elämän piirre
kuin noillakin ois nupissaan.
Ihminen toimekas puun sahas.
Rannalle saatti.
Vyörytti taivaltamaan.
Meno viuhua koskella saa.

Kiiruhda puu!
Maa rakentuu.
Rehovoimainen kansa
saarsalvostansa
yhä puurtaa
pilviä päin.
Kiire on näin.

– Salli Lund