Hilijanen Aapo


Pappani Janne Rahko kertoi isästään Aaposta eli Aabraham Rahkosta (s. 1887, k. 1943), joka oli Rahkon talon no 11 isäntä ennen Kalevi ja Paavo Rahkoa, seuraavanlaisen tarinan.

Aapoa sanottiin hiljaiseksi Aapoksi, eikä kai suotta.

Janne ja Aapo olivat lähteneet niittämään jotakin syrjäistä peltopalasta. Aamupäivä oli niitelty sanomatta sanaakaan. Puolilta päivin Janne oli kysynyt, että syödäänkö. Aapolla oli vaan huulet liikahtaneet, mutta ääntä ei kuulunut. Janne oli lukenut huulilta että ”Samapa se”. Oli syöty ja iltapäivä taas niitetty sanomatta sanaakaan.

Kalevi Rahko (s. 1930) kertoi myös isänsä rauhallisuudesta: Aapo oli niittohommien välissä köllähtänyt latoon lepäämään. Kyykäärme oli tullut Aapon mahan päälle kerälle, johon Aapo oli tuumannut että ”Antakaahan olla, kyllä se kohta lähtee”.

Rahkossa oli hevonen nimeltään Virkku – niinkuin monella hevosista siihen aikaan kuulemma oli. Virkussa oli sellainen erikoinen piirre, että vaikka sitä kuinka käski, se ei ruvennut laukkaamaan. Kerran Kalevin veli Lauri (s. 1922) oli tuomassa Virkulla tukkikuormaa Utajärveltä Rahkoon. Muhoksella oli joku paikallisen juoksijahevosen omistaja lähtenyt härnäämään Lauria ja Virkkua. Kilvanajon tuloksena oli ollut, että Lauri oli voittanut Virkulla tukkikuorman kanssa, vaikka muhoslaisella isännällä oli ollut vain kevyt ajoreki hevosen perässä.

Reissulta kotiin tultuaan Lassi ja Janne olivat yrittäneet saada Aapolta luvan osallistua Virkulla jääraveihin, joita järjestettiin siihen aikaan Oulujoen jäällä. Aapo oli todennut,  että ei se jaksa Virkku töitä tehdä, jos sillä ajetaan ilmanaikuisia kilpailuja, eikä antanut lupaa.

Tarinan jälkiseurauksena kuitenkin on, että Rahkolassa on tällä hetkellä hevonen, jonka nimi on Rahkolan-Virkku.


Yksi vastaus artikkeliin “Hilijanen Aapo”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *