Rahalöytö Muhoksella (1914)

Kaleva-lehdessä kirjoitettiin lauantaina 11.7.1914 1

Hopealusikka 1500-luvulta

Jo keväällä oli Muhoksella tehty eräs rahalöytö. Kosulan kylässä olevan Ähkylän talon pellosta oli sitä muokattaessa löydetty rahoja. Tuo pelto kuuluu parikymmentä vuotta sitten tehdyn metsämaahan, joten paikalla on ennen kasvanut metsää.

Pellolta on löydetty hopearahoja noin parikymmentä kappaletta ja lisäksi eräs hopealusikka. Tämä lusikka oli erittäin hauskan näköinen. Se on paljon leveämpi kuin nykyiset lusikat, ja sen varsi on melko lyhyt. Varren päässä on lisäksi kruunu, joten lusikka näkyy olleen tavallista arvokkaampi. Samaa todistaa sekin, että lusikasta on osa paitse kruunua ollut kullattuna, mistä selvät jäljet ovat vielä näkyvissä.

Rahoista näytettiin meille eilen muutamia. Niitä oli neljä eriarvoista hopeista Ruotsin rahaa vuosilta 1606, 1607, 1608 ja 1609, kaikki siis kuningas Kaarle 9:n ajoilta. Yksi hyvin pieni ja kulunut hopearaha oli siinä himmeästi näkyvissä kirjotuksesta päättäen venäläinen.

Kun muutkin rahat kuuluvat olevan samanaikuisia, ja kaikki rahat ovat löydetyt samasta pellosta, on tässä nähtävästi kyseessä jokin kätkö, joka sitten peltoa kyntäessä on hajonnut.

Rahainlyöntiajat kun kaikki ovat 1600-luvun ensi vuosikymmeneltä, eikä yhtään ole sen myöhäisempää, viittaisi siihen, että aarre on joutunut maan poveen jo ennen isoa vihaa. On huomattava, että v. 1611 oli pohjolassa rajakahakoita suomalaisten ja venäläisten välillä ja pelättiin, että pari-kolmekymmentä vuotta sitten olleet veriset melskeet ja hävitykset uudistuisi. Olisikohan niin, että juuri noiden melskeiden takia sanottuna vuotena rahat maahan kaivettiin ja – jäivät sinne syystä tai toisesta.

Hopearahat Ähkylän pellosta Venäläisen rahan mukana olo selviää siitä, että pitkin Oulujokea kulki hyvin vilkas kauppaliike Venäjän puolelta, Venäjän karjalaiset kun laskien Oulujokea pitkin veneillään ja tuoden tavaroitaan pysähtyivät Turkan tilan kohdalla olleeseen vanhaan jo ennen Oulun kaupungin syntyä v. 1605 paljon käytettyyn Oulunsuun markkinapaikkaan. Mainittakoon vielä lisäksi, että juuri samaa alaa, josta rahat ovat löydetyt, on kansan taru pitänyt ”aarre”-paikkana, kertoen virvatulien palosta ynnä sellaista.

On siis säilynyt jokin muisto, että sinne pitäisi olla kätkettynä rahaa, vaikka tietoa kätköpaikasta ei ole ollut. Osan rahoista on eräs löytäjä myönyt muutamalle yksityiselle Oulusta, mutta toiset rahat ja lusikka ovat vielä toisen löytäjän hallussa. Ehkä ne saadaan johonkin museoon talteen.

P.S. Uutinen on kiinnostanut Suomessa kovasti, sillä sen julkaisi Kalevan ohella myös 13.7.1914 Helsingin Sanomat no 187, 14.7.1914 Tampereen Sanomat no 157 ja Uusi Suometar no 188 ja 15.7.1914 Aamulehti no 158. Aiempi uutinen aarteesta oli Kaiku-lehdessä. Aarretarina jatkuu vielä seuraavassa artikkelissa…

Metallinetsintään liittyvä kaivaminen yksityisen mailla ei kuulu jokamiesoikeuksiin, kysy aina lupa maanomistajalta! Museoviraston rauhoittamilla alueilla ei saa kaivaa ollenkaan; tunnetulla kiinteällä muinaisjäännöksellä ja sen suoja-alueella ei saa etsiä metallia ilman muinaismuistolain perusteella myönnettyä lupaa. Lue Museoviraston ohjeet tästä sekä Suomen Metallinetsijät Ry:n eettiset säännöt tästä.

Kategoria(t): 2 Parviainen, 37 Ähkynen, 51 Holappa Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *