Kalevalanjuhlaa Muhoksella vietettiin viime lauantaina tämän kuun 11 päivänä Tikkalan mäen ja kirkon välisellä kentällä. Tämä paikka on jo luonnostaan kaunis, ja sopi erinomaisen hyvin tarkoitukseensa. Juhlaa varten oli siihen laitettu erityisiä varustuksia. Ympäriinsä nähtiin lippuja ja koivuja. Toisessa laidassa oli havuportti ja portin päällä havuköynnösten ympäröimä kirjoitus ”1835 Kalevala 1885” sekä toisessa laidassa niinikään lipuilla ja köynnöksillä somasti koristettu puhelava. Keskellä kenttää oli pitkä salko liehuvine lippuineen.
Ilma oli mitä kaunein, niinkuin luonto muutenkin. Kansaa lienee ollut koolla 600 hengen paikoilla. Oulun vapaaehtoisen palonsammutuskunnan soittokunta soitti juhlan aluksi ”Suomen laulun”, jonka jälkeen nousi puhelavalle lehtori M Rosendahl 1 pitämään puheen isänmaasta ja velvollisuuksistamme sitä kohtaan.
Seurasi sitten ”Savolaisen laulu” ja uusi puhe, jonka piti ylioppilas A Snellman 2 siitä ”minkämoiseksi Kalevan runot kuvaelevat tosimiehen ja tosinaisen”. Puheen jälkeen kajahti ”Maamme laulu” ja ”Kuule kuinka soitto kaikuu”.
Hetken perästä kansakoulunopettaja Polvinen 3 nousi puhelavalle ja lausui muutaman sanan suomalaisesta sananparresta: ”Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto”. Vihdoinkin luettiin muuan runo, joka oli tilaisuutta varten sepustettu.
Paitsi soittoa, kaikui puheiden välissä neliäänistä laulua. Muhoksella kesäisin oleilevat oululaiset herrat olivat näet keskenään muodostaneet pienen kvartetin, joka liittyi yhdessä laulamaan Oulusta saapuneen hupi- ja hyötyseuran laulukunnan kanssa.
Kun varsinainen juhlaohjelma oli suoritettu, alkoivat kilpailut ja leikit niinkuin tämmöisissä tiloissa tapana on: juoksut, tangon päässä kiipeilemiset, piiritanssit jne. Siinä naurettiin ja iloittiin hilpeästi. Kerääntyi kansa kumminkin vielä kerran puhelavan ympärille, kuulemaan näet tapaa millä suomalaiset esi-isämme runoja lauloivat, kädet ristissä sormet sormien lomassa; sen näytti kansakoulun opettaja Polvinen ja kauppias Haapala.
Kun juhlassa ei ollut saatavilla väkeviä juomia ensinkään, ei nähty yhtään päihtynyttäkään ja juhlaa häiritsevää muuta sopimattomuutta. Sopimattomaksi täytyy kuitenkin sanoa muutamain tyhmeliinein käytös, jotka näet tässäkin tilaisuudessa kokivat ylläpitää jonkinmoista säätyrajoitusta, piiritansseista ja muista leireistä ruveten eri seuroihin. Juhlasta osallisista lienee ehkä kuudes osa ollut Oulusta saapuneita. Juhla kesti aamupäivään asti valoisana kesäyönä. Nuoriso ei malttanut erota kuin vasta 2 aikana aamulla. Juhla oli alkanut 5:ltä illalla.
Nyt kun luonnon suloutta
kaikki kansa ihailee,
Pohjan taivaan valkeutta
Öin ja päivin nautitsee,
Vietämme me ilomielin
Kansallisen valomme
Kultahäitä – yksin kielin
Onneamme kiitämme.
Puolisataa on nyt vuotta
Kalevala tunnettu,
Hedelmät jo voinut tuottaa
On se, joist on iloittu.
Suomen kielen toivomukset
Mitk’ oil ennen, mitkä nyt?
Maas’ oil ennen ajatukset,
Ylöspäin ne rientää nyt.
Pitkät ajat Suomi eli
Toisen vallan alaisna,
Tapansakin taivutteli
Muukalaisen mukaisna,
Voitti tosin sivistyksen
Liitosta, vaan menetti
Kansallisen elpymyksen,
Milt’ei kielens’ unhotti.
Arastellen erämaille
Suomen henki pakeni,
Järville ja salomaille
Huolensa vaan valitti;
Kuulunut ei Suomen kieli
Muualla kuin alhaalla,
Tuskin oli Suomen mieli
Missään enää elossa.
Vihdoin vanha liitto raukes,
Suomi eros veljestä,
Uudet näkyalat aukes,
Silmät kääntyi lännestä.
Lönnrot tajus tehtävänsä,
Kansan laulun korjasi,
Joka nääntymäisillänsä
Pelastajaa odotti.
Silloin koitti uusi aamu,
Kevään toivo toteutui,
Lovehesta heräs haamu
Muinaisuuden – kirkastui
Meille ihmeen ihanasti
Esiin sai elämä,
Niinkuin aamu armahasti
Koittaa sumun perästä.
Oma kieli, oma henki,
Kansain paras tavara
Varttui meille – liioitenki
Voimme siitä iloita.
Kiittäkäämme tästä Luojaa,
Kaiken hyvän antajaa,
Kalevalan esiintuojaa
Sitten Lönnrot-vainajaa.
Edellehen kohotkohon
Kansallinen aurinko,
Varjopaikat poistakohon
Suomesta sen suutelo.
Lämmittäköön sydäntämme
Isänmainen innostus,
Olkoon paras tehtävämme,
Valon eestä kamppailus!
J. A. B vai D ?
- Mauno Rosendahl Wikipedia ylemmässä kuvassa nuorena opiskelijana ↩
- Artturi H Virkkunen ent Snellman Suvelasta, alemmassa kuvassa ↩
- Antti Juhonpoika Polvinen (s. 15.3.1861 Kuhmoniemi Lentua Valtala no 27, k. 11.12.1923 sydänhalvaukseen Haapajärvellä, vanhempi veljensä Heikki oli Laitasaaressa rättärinä) kansakoulun opettaja Haapajärvellä yli 30 vuoden ajan ↩