-
Susi majaili Oulujoen tienoilla vuonna 1892
Susi on ollut riesana laitasaarelaisille 1890-luvun loppupuolella. Se oli jo joulukuussa 1891 ollut liikkeellä ja syönyt mm. Ala-Siekkilän koiran. Sitten se oli tammikuussa tunkeutunut erään talon porstuaankin. Erityisenä haittana se on ollut Saunakankaan talon asukkaille. Tietoon ei artikkelista tullut se, tunkeutuiko susi nimenomaan Saunakankaan porstuaan. Nälkäinen susi. Wiime wiikolla oli muutamana yönä Muhoksella Laitasaaren kylän…
-
Kolera vaivasi kansaa 1890-luvulla
Kuva ei liity tarinaan – mutta tunnetko hoitajia? Klikkaa kuvaa suuremmaksi. 1880-luvulla levisi vakavia uutisia Itä-Euroopasta, siellä oli levinyt vakava koleraepidemia. Useat perättäiset katovuodet Suomessa ja Venäjällä koettiin 1880- ja 1890-lukujen vaihteessa – eniten katoja oli Pohjois-Suomessa. Osa väestä kärsi suoranaista nälänhätää ruoan loppumisen vuoksi. 1890-luvun alussa epidemia levisi myös nälän heikentämän väestön keskuuteen Suomeen, Venäjälle…
-
Onteron tulipalo
Onteron navetan tulipaloa yli viidenkymmenen vuoden takaa on vast’ikään muistellut Onteron emäntä Liisa Mäkelä o.s Koskela. Oli Liisa-tädin (Mäkelä, s. 7.10.1884) hautajaisaamu 11.9.1960. (Liisa oli Onteron vanhan isännän Yrjö Matti Mäkelän (s. 20.9.1890) sisar, joka asui viimeiset vuotensa Onterossa veljensä luona). Kävimme mieheni Osmon kanssa lypsyllä. Lehmät laitettiin laitumelle ja navetan karjakeittiön ison muuripadan alle tuli, että…
-
Tulipaloja Laitasaaressa
Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä – sanotaan. Laukan no 24 tilalla tapahtui vuonna 1893 surkea vahinko, missä koko riihi sisältöineen paloi poroksi. Siitä kirjoitti Oulun Ilmoituslehti lokakuussa: Riihi palanut. Wiime lauwantaina t. k. 7 p. jälkeen puolenpäiwän syttyi Laukan talon eloilla täytetty riihi tuleen Muhoksella Laitasaaren kylässä ja paloi wähän ajan kuluessa aiwan poroksi. Riihen…
-
lsorokko römppäwiikon ilojen estäjänä
Maaseudun palvelusväen ainoa lomaviikko eli römppäviikko alkoi kekristä. Kuva ei liity asiaan, klikkaa isommaksi. Kekri on muinaissuomalainen sadonkorjuun juhla, jota vietettiin mikkelinpäivästä (29.9.) marraskuun puoliväliin. 1800-luvulla sitä vietettiin yhä useammin Pyhäinpäivän lähellä, tarkka ajankohta määräytyi kulloisenkin vuoden syystoimien mukaan. Sana kekri tarkoitti kansankielessä viimeiseksi jäämistä tai jonkin päättymistä, ja kekri merkitsi myös vuoden vaihtumista maatalousyhteisössä.